Matsumoku Mokko-kitarat vuosina 1963-1987

Tämän blogin pääasiallisena lähteenä on käytetty Japanin-kielisen sivuston konekäännöstä.

Satomi Tsukada perusti vuonna 1951 perheyhtiön Matsumoku Mokko eli Matsumoto Woodworking Matsumoton kaupunkiin Japanin Naganon prefektuurissa. Yhtiön ja kaupungin nimet ovat lähellä toisiaan ja sekoittuvat helposti. Kaupunki sijaitsee vuorten ympäröimäimänä ja perustamisen aikaan siellä oli kukoistavaa metsäteollisuutta. Perustamisvuonna Matsumokun  osaomistajiksi tuli amerikkalaisyhtiö Singer Japan ja yrityksessä valmistettiin ompelukoneiden pöytälevyjä sekä kaappeja. 

Myöhemmin valikoimiin tulivat esimerkiksi rakennuskaapit, televisiotasot sekä stereokaapit. Matsumoton kaupunkiin perustettiin tämän jälkeen esimerkiksi Fuji String Instruments ja Gotoh. 

Vuonna 1961 Singer siirsi tuotantonsa halvemman työn Filippiineille ja Fujigenilta saadut OEM-kitaranvalmistus alihankintatilaukset tulivat yritykselle kreivin aikaan. Taideyliopistosta valmistunut Nobuaki Hayashi palkattiin yritykseen vuonna 1963 kitaratuotannon aloittamisvaiheessa. 

Nobuaki Hayashi keskellä, 60-luvun alku.

Matsumoto Woodworkingista kehittyi 60-luvun aikaan suuri tehdas, joka oli varustettu tuohon aikaan erinomaisilla työstökoneilla ja kuivauslaitteilla, mikä tarkoittaa, että sillä oli alusta alkaen käytössä kaikki kitaran puunjalostukseen liittyvät valmistusvälineet ja tekniikka. Tontin pinta-ala oli 40 000 m2 ja tehdasrakennuksen 14 000 m2. Alueella oli luonnonpuun kuivausalue, 3 keinotekoista kuivauslaitosta ja 400 puuntyöstökonetta sekä 1300 metriä pitkä automaattikuljetin. 

Tilausmäärät olivat alussa 500, nousivat sitten 1000 ja edelleen 2000 kappaleeseen kuukaudessa. Fuji-kielisoitinten presidentti Mimura pyysi tuotannon kasvattamista mutta 3000 kappaleen yli ei enää kasvatettu OEM-tuotantoa koska oltiin perustettu omia kitara-merkkejä kuten Victor ja Columbia ja liiketoimien kukoistaessa tarvittiin loppu kapasiteetti omaan tuotantoon.

Alussa mikit valmisti Hikitan perustama Keiyo, suunnittelijanaan Hikita joka oli entinen Aoi Sonicikin (Tesco) ja myöhemmin Gotoh-insinööri. Metalliosat valmistivat Shinetsu Tack Screw ja muut.

60-luvun Columbia, jossa tuttu talla sekä vibrato.

Vuonna 1964 tuotanto kasvoi ensimmäisen sähkökitarabuumin myötä. Shiro Arai vieraili yrityksessä Guyatonen presidentin Matsukin johdolla. Tämän jälkeen Aria alkoi valmistuttaa kitaroita vientiyrityksensä Arai Tradingin kautta. Lisäksi muusikkona aloittanut ja kauppiaana tunnettu Arai toimitti Matsumokulle suuren määrän ulkomaalaisia kitaroita näytemalleiksi. 

Arain tilaamat soittimet oli nimettävä Arai Diamondiksi, koska Kawai Gakki omisti Aria-tuotemerkin. Vuonna 1966 Japanin kotimaan myynti romahti mutta Beatles-buumin myötä semiakustiset kitarat alkoivat mennä maailmalla hyvin lankkukitaroiden sijasta. Aria Diamond tuotemerkin puoliakustisia mallieja oli 1202T, 1302T. Muita soittimia valmistettiin merkeillä Univox, Conrad Bison, Conqueror, Lyle, Tempo, Ventura, Palmer, Elk jne. Puoliakustisten kysyntä kattoi lankkukitaroiden tappiot ja sen ansiosta onnistuttiin sivuuttamaan vuonna 1967 koittanut Japanin kitaratehtaiden konkurssiaalto. Samana vuonna Fuji kielisoittimet rakensivat uuden tehtaan Hirataan Matsumokun lähelle.

1960-luvun semi hollow Gisbon-175 kopio Ventura

Vuonna 1968 alkoi edullisten opiskelija-kitaroiden tuotanto ja maailmanvienti. Samana vuonna alkoi Fuji-kielisoittimien Grecon kotimarkkinoiden myynti.

Vuonna 1969 rakennettiin uusi kokoonpanotehdas ja toimisto. Käyttöön tulivat CNC-jyrsimet, reitittimet ja sorvit kitaravalmistajista ensimmäisenä. Aloitettiin Arai Tradingin kautta Gibsonin halpamerkiksi alennetun Epiphone-kitaroiden valmistaminen. Matsumoku palkittiin erinomaisena työhygienian hallinnan tehtaana ja käytössä oli Toyotan tuotantojärjestelmä, jossa soi summeri jos tuli häiriö. Sama Lean-kulttuuri on levinnyt aikaa myöten länsimaihin.

Gibsonin Japanin agentti puuttui tuolloin tuotantoon ja Gibson-kopiosoittimien valmistus Matsumokussa lopetettiin välittömästi. Grecon (Kanda Shokai) Les Paulin (EG-malli) tuotanto siirtyi Fuji Gakkille. 

Alkuperäisessä, ennen Norlinia olleessa yhdysvaltalaisessa sekä japanilaisissa kitaran valmistusyrityksissä oli perustavanlaatuinen ero. Yhdysvalloissa ihmiset, jotka todella pitävit soittimista ja rakastivat musiikkia kuten Orville Gibson tai Ted McCarty olivat toimineet intohimosta musiikkiin. Japanissa kitaroita taas valmistettiin osana puuteollisuuden laajenemista, etsien voittoa tuottavia liiketoimintamahdollisuuksia. Nämä kaksi motiivia kitaroiden valmistamiseksi olivat hyvin erilaiset.

Japanissa käytettiin myös paljon alihankkijoita. Se oli väistämätöntä, koska kulttuuri oli erilainen. Kitaramusiikin intohimossa ja ymmärryksessä on suuri ero. Hyvin kapitalistiset tahot kuten Norlinin johtajat eivät tienneet musiikista mitään, mutta heillä oli rahaa. Ihminen joka oli luonut alkuperäisen soitinmallin käytti suuren osan resurseistaan pelkästään soittimen suunnittelutyöhön.

Vuonna 1970 koitti puoliakustisten kitaroiden buumin loppu. Sodanvastaisesta liikkeestä syntyneet kansanlaulut tulivat suosioon akustisten folk-kitaroiden noustessa markkinoilla ja Matsumokusta tuli valtavirtaa myös tässä kitaratuotannossa.

Ventura akustinen kitara 60-luvulta

Yhdysvalloissa lopetettu Epiphone-sähkökitaran tuotanto siirtyi kokonaisuudessaan Matsumokulle. Tästä lähtien tuotannossa olivat Epiphonen kaikki mallit kuten Casino, Riviera, Sheraton, Wilshire jne. Tuollin aloitettiin myös suora kitarakauppa OEM-tilaajille. Kitaradivisioonan myynti oli 46%.

Vuonna 1971 yrityksen nimi muutettiin Matsumoku Industry Co., Ltd. (Matsumoku Kogyo Co., Ltd.) Ompelukaappien tuotanto hiipui, kitararyhmän myynnin ollessa 52%. 1970-luvulla ulkomaisia rock-artisteja alkoi tulla Japaniin yksi toisensa jälkeen. Lisäksi kopiokitaroiden kysyntä kasvoi Japanissa muun muassa Yamahan Popcorn- ja Kanda Shokan A-Rock-kitaramallin myötä.

Toshio Yamato liittyi Matsumokuun vuonna 1972, hän suunnitteli eri malleja, suunnitellen myöhemmin myös Arian mallit. Fuji-kielisoittimet alkoivat yhtäkkiä myydä hyvin Greco Gibson-kopioilla ja heillä oli paljon kapasiteettia vastata kysyntään. Matsumokulla oli tuolloin kolme tuotantolinjaa, josta yhden linjan tuotantokapasiteetti varattiin vastaamaan nopeasti kasvavaan Fender-kopioiden kysyntään (irrotettavissa kaulalevyissä luki MATSUMOKU). Toinen linja oli Epiphonelle ja kolmas akustisten kitaroiden linja. 

Myyntipäälikkö Takei

1970-luvun alusta alkaen pulttikaulaiset Gibson-kopiot (EG-380) tehtiin Fujigenillä. Matsumokussa tuotettiin työläämpiä 5-osaisia ja rungonläpikaulaisia soittimia (sekä pulttikaulaisia Fender-kopioita). Yksinkertaisesti sanottuna erottelu silloin oli tällainen kuvaten aikakautta tiivistettynä. Matsumokun tuotannossa ehti olla kaikkiaan yli 30 tuotemerkkiä ennen lopettamistaan.Yhtiö valmisti esimerkiksi seuraavia kitaramerkkejä: 

Viennin osalta yhteistyö liikekumppanien kanssa jatkui loppuun asti.

Vuonna 1972 edullisten kansankitaroiden, joista käytettiin myös nimitystä opiskelijakitara, myynnin osuus oli 70%. Fujigenillä teetettiin alihankintana "ninja"-kitarat. Toinen sähkökitarabuumi alkoi. 

70's Matsumoku Lyle Stratocaster-kopio

Tietoja mikrofoneista ja metalliosista. Mikkejä teki kolme valmistajaa: Nisshin Sonic, Keiyo ja Tokiwa. Keiyoa laitettiin aluksi kaikkiin, mutta muutaman vuoden päästä annettiin suuri kustannusten alentamismääräys ja Tokiwaa tilattiin lisää kustannusten pienentämiseksi. Tietysti myös Nisshin Sonicia käytettiin myös, mutta eniten tuolloin käytettiin Keiyoa.

Ferriittimagneetit menivät edelle Alnicosta ja ferriittitangon kustannukset alenivat. Koska elettiin käärmeen meta-aikakautta ei ollut väliä jos soundi oli rakeinen ja vääristynyt. Metalliosia valmisti Shinetsu Tackle ja Hanaokan ja sitten Gotoh. Vuonna 1973 Victorin elektronisten urkujen (Victoron) tuotanto alkoi. Suurin myynti 2,6 miljardia jeniä saavutettiin samana vuonna.

Matsumokun tehdas 70-luvulla.

Vuonna 1974 Epiphone-merkkisten sähkökitaroiden tilaukset olivat korkeimmillaan. Oma tuotemerkki Westone-kansankitaroiden valmistus alkoi. Valmistettiin Elk Norihiro Saiton kehitystyön tuloksena. Myyjä oli Kanda Shokai. Kitaramyynti 74 nousi prosenttiin.

Vuonna 1975 suhde Arai Tradingiin vahvistui entisestään, ja Aria Pro2: n, joka on Matsumokun edustava tuotemerkki, tuotanto alkoi ja seurasi toista sähkökitarabuumia kopiomallillaan. Kaksi suurta tuotemerkkiä, Aria Pro 2 valmistajana Matsumoku (Arai Trading) ja Greco valmistajanaan Fuji String Instrument (Kanda Shokai), johtivat kitarateollisuutta Japanissa tuolloin. Kanda Shokain kanssa lanseerattiin Westminster-sähkökitaramalli. Epiphone-tilaukset laskivat voimakkaasti.

Japanin markkinoille 1976 valmistettu Westminster S-l1600
Matsumoku-kaulalevyllä. Soitin on Gibson-kopio
joten se on luultavasti valmistettu OEM-alihankkijalla
Fujigenillä ja tilaajan kaulalevyllä.

1976 sähkökitaroiden vienti oli vahvaa. 88% kitaramyynnistä. Seuraavan vuoden heinäkuussa Gibson-kitaroiden emoyhriö Norlin nosti tuolloin "lawsuit"-kanteen Ibanezin amerikan tytäryhtiötä Elgeriä vastaan avoin-kirja lapamuotoilun takia. Ibanez soittimien ainoana OEM-valmistajana tämä kohdistui Fuji kielisoittimiin. Tähän aikaan jokainen yritys, joka möi Gibson-kopioita Japanin ulkopuolella hakeutui kiireellisesti pois suorista lapa-kopiomalleista.

Vuonna 1977 myös syntyi Aria PE-1500. Tämä taiteellinen ja innovatiivinen muotoilu oli Nobuaki Hayashin käsialaa. Hayashi jätti yrityksen samana vuonna, koska hän ei hyväksynyt enää kopiomallien valmistamista ja halusi kilpailla reilusti alkuperäisillä soitinmalleilla. 

Vuonna 1978 jeni vahvistui 175 jeniin / 1 dollari  ja vientimyynti laski. Matsumokun ja Arian suunnittelemat ainutlaatuiset mallit, kuten kuuluisa SB-1000 ja SH, syntyivät. Tuolloin PE: n ja SB: n myyntihinnat, joita myytiin myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa, olivat noin 1500 dollaria PE: lle ja 1200 dollaria SB: lle. Gibsonin Les Paul on noin 1000 dollaria, ja ainoastaan Allenbic ylitti 1000 dollaria.

CS400-mallissa oli myös kiinteä kaula. Tuolloin Matsumokun tehtaalla tekniikan osastolla oli asiantuntija joka teki erityisiä koneita. Se oli aika NC: n jälkeen jolloin valmistuskustannuksia saatiin paremmaksi ja kilpailukykyisemmäksi. Olipa kyseessä rauta tai puu, yrityksesä tehtiin sille erityinen kone. Vaikka se olisikin ollut yhtä helvettiä, jatkettiin kunnes saatiin valmiiksi haluttu kaavintakone. NC on kone massatuotantoon, ja niillä luotiin paljon tuotteita erittäin tarkasti. Soittimet ovat täsmälleen päinvastaisia. Kun ajattellaan sitä nyt, Matsumokun menetelmä saattoi olla oikeampi instrumentille. Se oli silloin helppoa, koska siellä oli sellainen henkilö.

Valmistusmenetelmät tehtiin hyödyntämällä yleiskäyttöisiä puuntyöstökoneita. Todennäköisesti samoja peruslaitteita oli käytössä myös muilla yrityksillä. Sen jälkeen koneesta kehitettiin oma laite massatuotantomenetelmän luomiseksi. Voit esimerkiksi tehdä reikiä yhden kerrallaan, mutta voit myös tehdä 6 reikää kerralla tai automatisoida ne.

NC-kone Matsumoku

Vuonna 1979, kitaratuotantoa pelastettiin taantumalta mutta jenin huono vaihtosuhde laski alati tuottoa. Lisäksi esimerkiksi Westbury-, Westminster- ja Westone-tuotemerkkien tuotanto siirtrettiin halvemman työvoiman Koreaan. Se oli vaikea aikaa, koska kitaroiden tuotannon suhde oli jo ylittänyt 90%. Yhtiö alkoi valmistaa buddhalaisia ​​alttareita kannattavuuden parantamiseksi ja monipuolistamiseksi. Kitaratuotannossa esiintyivät edelleen alkuperäiset AriaPro2-mallit (vuosina 1979 -1981 RS, TS, CS , NK, ST jne.)

1980-luvulla Tokai Gakki aloitti todellisen kovan kopiokilpailun. Aria Pro 2 malleissa oli myös väliaikainen kopiomallien tuotanto. Jakelija Arai Tradingia Dimarzio Powerd -sarja, joka oli varustettu alhaisen hintaluokan Dimagio-pickupilla, oli iso hitti. 

Vuonna 1981 oli pyrkimyksiä irtautua OEM-valmistuksesta. Frankfurt Messuilla esiteltiin ostajille Westone-tuotemerkki. Samana vuonna valmistettujen sähkökitaroiden määrä oli 6000 kuukaudessa. 1980-luvun alussa Kanda Shokain presidentti Kojima tuli tarjoamaan Matsumokulle  Fender Japanin tuotantoa, mutta Matsumoku ei saanut sitä Arai Tradingin ja Gibsonin välisen suhteen takia ja OEM-tuotanto meni Fujigenille. 

Kokoonpanoa vuonna 1981.

Sen jälkeen pidettiin vaihtokokous uusien asioiden valmistamiseksi yhteistyössä Fuji-kielisoittimien kanssa, mutta se ei toteutunut, koska Fuji-kielisoittimet vastasivat nyt Fenderin kitaroiden ja Matsumoku Gibsonin Epiphone Japan soittimien valmistuksesta.

Kokoonpanoa 1981.

Aria oli hämmästyttävän suosittu meren takana. Tuolloin jakeluyhtiöllä oli toimistot Dusseldorfissa, Lontoossa ja LA: ssa. Se oli ennen Hoshinon nousua suureksi. Steve Vai ja muut olivat Arian LA-kannattajia tuolloin. Michael Schenker XX -mallia myytiin valtavan määrä Matsumokun loppupuolella. Malli myytiin Japanissa loppuun.

1982 Westone laajensi myyntiään Eurooppaan sekä jatkoi yhteistyötä kumppaneiden kuten FCN, BMI, Mayer, St. Louis music, MUSIC ENGRO ja Active Music kanssa. Virasto toimi 11 maassa.

Vuonna 1983 Ariapro 2: n päämallien lisäksi joulukuusta lähtien aloitettiin Fernandezin tuotanto (ennen sitä tuotettiin Kawaissa) Matsumokun loppuun mennessä Fernandez nousi kotimaisen markkinaosuuden kärkeen, mutta Ariapro 2 laski. Vaikka suhde Arai Tradingiin oli huonontunut tuotanto jatkui.

Vuonna 1983 1970-luvun lopun taantuman ja jenin arvostuksen takia monipuolista reittiä etsivien buddhalaisalttarien valmistus oli noin 200 miljoonaa liikekumppanin konkurssin takia. Silloin kärsittiin puolestaan jenin vahingoista.

1984 Myytiin noin 7260 m2: n tehdas Matsumoto Citylle 437 miljoonalla jenillä jälleenrakennusta varten. Pienennettiin henkilöstömäärää 50: llä 5 toimihenkilöä siirtyi vapaaehtoiselle eläkkeelle.

Merkittäviä parannuksia tehtiin lokakuusta 1985 lähtien. Esiteltiin uusimmat laitteet (sähköstaattinen pinnoituskone) Nauhoitettu yli 32 000 kappaletta vuodessa.

1986 helmikuussa yhtiöön tehtiin lisäpääomasijoituksia. Esiteltiin automaattinen kiillotuskone, automaattinen sormilevyn kiillotuskone ja 6-akselinen NC-reititin tehokkuuden parantamiseksi. Vaikka Euroopan myynti veti hyvin, vientitulot Pohjois-Amerikasta laskivat voimakkaasti jenin arvostuksen nousemisen takia. Lisättiin kotimaahan suunnattua tuotantoa ja saavutettiin viennin ja kotimaan myynnin suhde 50:50. 

AriaPro2, Westone ja Fernandes tuotanto oli 7500 soitinta kuukaudessa. Vahvan jenin (alle 170 jeniä yhtä dollaria kohti) vaikutus oli kuitenkin merkittävä, ja (vienti)tulot heikkenivät 50 prosenttia edellisvuodesta! Lopulta tuloslaskelma painui negatiiviseksi heinäkuussa.

Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suuntautuvan viennin suhteen ylittäessä taas 60 prosenttia, johtaja Miyoshi ilmoitti konkurssista ja johto päätti hajottaa yhtiön. Koska liikekumppaneille oltiin ilmoittettu yli vuosi aiemmin, tehdas oli kiireellisen tilauksen takia loppuun asti täydessä tuotannossa.

Matsumokun loppu. Myyntijohtaja Tokei pitelee viimeisenä
valmistunutta Fernandes-kitaraa. Vasemmalla suunnitetelija 
Toshio Yamato oikealla valmistusosaston päällikkö Furuy.

Helmikuussa 1987 Matsumoku hajotettiin neuvottelujen jälkeen. Matsumoto City kuittasi tehdasalueen noin miljardin jenin velkaa vastaan sekä eläketurvan saamiseksi työntekijöille. Tällä hetkellä tehtaan tilalla on eteläinen puisto eli Nanbu Park, jossa kansalaiset voivat rentoutua.