Kiwekkäät, jalkarakuunat, foot Dragoner

Venäläiset aloittivat  vuonna 1700 raja-alueella Inkerissä siviiliväestöön kohdistuneet raa'at väkivaltaisuudet. Sotajoukot tulivat rajan yli Ruotsin kruunun puolelle raiskaten, kiduttaen ja tappaen  puolustuskyvyttömiä siviileitä. Eroa ei tehty sille oliko kyseessä nainen, lapsi, vanhus tai pappi. 

Hyökkäyksiä tehtiin kesken kirkonmenojen, näet kylän väki oli tuolloin valmiiksi koolla. Vuonna 1701 venäläiset  hautasivat Järvisaaren pastorin maahan kaulaa myöten ja leikkasivat tältä veitsellä suupielet auki korviin asti sekä kielen irti. Seurakunnan lukkari naulattiin kiinni kirkonoveen, jossa häntä pahoinpideltiin ja ruoskittiin. Kotieläimet tapettiin, viljat ja muu varastamisen arvoinen varastettiin. Kodit ja pellot poltettiin. Ihmisiä otettiin suurin määrin orjiksi.

Ruotsin kruunu oli sitonut kätensä sotiin Euroopassa ja Itärajan suojelemiseksi ei jäänyt enää juurikaan resursseja. Kiwekkäät olivat Inkeriläisistä talonpojista miehitysaikana kehittynyt vastarintaliike. Heidän toiminta oli ilmeisen vaikuttavaa koskapa itse tsaari lupasi Kiwekkään päästä vadillisen kultaa. 

Myöhemmin vuonna 1711 kivekäs-joukot järjestettiin karoliijoukkojen joukko-osastoksi. Vapaajoukkoja ryhdyttiin kutsumaan nimellä jalkarakuunat eli fotdragon, jotka toimivat varsinaisista joukko-osastoista erillisenä yksikkönä. Sen lisäksi että nämä kivekäs (Kivikas)-ryhmät toimivat pienissä ryhmissä ne pukeutuivat milloin talonpojiksi, milloin venäläisiksi aina tehtävästä riippuen. Suomen lisäksi he puhuivat ruotsia ja venäjää. Seuraavassa muutamia tunnetuimpia kivekäs-sissejä. 

Karoliinit - Caroleans

Kivekkäiden koukkoja johti Majuri Taneli Luukkainen. Taneli toimi kivekäs-joukoissa luultavasti vuodesta 1700 alkaen aina vuoteen 1713, jonka jälkeen hän hävisi kuin maan alle. Luukkaisesta on olemassa oma tarina. Tanelin patajoonan muonitusrullista löytyy myös isän isäni kymmenen polven takaa.

Luukkaisen pataljoonassa oli henkikomppanjan likäksi Iisakki Tillaisen sekä Simon Torikan johtamat komppanjat.

Petter Längström oli syntynyt Savossa mahdollisesti Joroisissa ja maanviljelijän poika. Hän kuului myöhemmin Porin rykmentin niin sanottuun tuplaukseen, jossa hänestä tuli vuonna 1710 Ruoveden komppanian palveleva vänrikki, luutnantti ja sitten pian ylennettiin jo kapteeniksi vuonna 1711. Hänen uroteoista kerrotaan paljon, kuten myös myös siviilien tekemistä valituksista. Långström joutui myöhemmin vangituksi Luukkaisen kanssa, mistä he onnistuivat pakenemaan. 

Långstomin karkaamisesta.

Långström kuoli kuninkaan lähettinä karoliinien kuolinmarssin aikaan 24. marraskuuta 1718. Paikka oli Stjördalenissa, Tröndelagenissa, Norjassa väijytykseen Forra-joen rannalla, jossa Norjalaisten talonpoikien tuli haavoitti hänet kuolettavasti.

Petter Längström.

Lauri Kärki (Lars Kärckj) oli Luukkaisen henkikompanjan luutnantti. Hänet ylennettiin myöhemmin kapteeniksi. Vuoden 1713 jälkeen hän retkeili oman osastonsa kanssa.

Tapani Löfving, (Stefan Löfving) teki reissuistaan päiväkirjamuistiinpanot mikä koostettiin myöhemmin kirjaksi Tapani toimi aktiivisesti tiedustelutehtävissä vuosien 1711-1713 välisenä aikana.

Kivekkäiden improvisoidun toiminnan Inkerissä ja Viipurin Karjalassa katsotaan varsinaisesti päättyneeksi heidän järjestäydyttyä vakinaisiin karoliini-joukkoihin vuonna 1711. Pari vuotta myöhemmin eli vuonna 1713 Ruotsi menetti otteensa ja koko Suomi tuli lopulta miehitetyksi. Alkoi Venäläisen terrorin aika. 

Kivekkäät olivat siis henkipattoja (outlaws). Venäläisten miehitettyä koko nykyisen Suomen alueet liikkui vuosina 1713- 1721, eli isovihan ajan miehittäjän kurimuksen lisäksi joitain satunnaisia pikku ryhmiä häiritsemässä Venäläisiä sotajoukkoja. 

Palveluksia siviileiltä vaatineet kulkijat esittäytyivät "kivekkäinä" vaikka eivät olleet käyneet Inkeriä lähelläkään. 

Miehittäjä selvitti siviilejä kiduttaen ryhmien liikkeitä ja "kosti" niiden aiheuttamat häriöt kollektiivisen julmasti siviileille. Kivekkäät joutuivat epäsuosioon. Tietysti Suomalaisissa löytyi sellaisiakin mitkä toimivat petollisesti etuisuuksia saadakseen veljiään vastaan. Venäläisen luonteeseen kuuluva epäluottamuksen kylväminen alkoi kantaa satoa.