Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä I

 Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä (Suometar 11.8.1854 Nro 32 osa I)

Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisestä osasta Wiipurin lääniä, ett'ei pian kuulisi puhuttavan Sawakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu näistä on wiime vuonna vielä enennyt sen kautta, että akateemikko Röppen Pietarista v. 1849 toimitti Inkerinmaasta kansallisuuskartan, josta Wenäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät Sawakot ja Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. 

Suometar 11.8.1854 Nro 32 osa I.

Röppen'in selitys ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedonhaluista, ja lukijan täytyy hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä Sawakot ja Äyrämöiset? Wiipurin läänissä on se minun tietääkseni vaan Äyräpään kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järwestä, joka on Wuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, ainoastaan Pyhäristin, Walkjärwen ja Kiwennawan pitäjät, joista Sawakkoisuus ja Äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sen tähden että ne näistä pitäjistä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis juoksee rajansa.

Uusikirkko, Koiwisto, ja Wiipuri, eli kaikki mitä on lähteen päin näistä rajapitäjistä, on Sawakkojen alustaa, jota wastaan taas toisella puolella on Pyhäjärwi, Sakkula ja Raudun pitäjä owat niin synkkiä Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi jos sekä waimoa sanottaisiin Sawakoksi, niin on samalla myös sanottu hänestä kaikki, mitä waimoihmisestä ilkeintä sanoa woipi.

Sawakkoja ja Äyrämöisiä.

Kysymyksessä oleva eroitus Sawakkojen ja Äyrämöisten wälillä ei meidän aikoina enää näyttäydy muusta kuin waimojen puwusta. Tätä myöten on se waimo Äyrämöinen, jolla on seuraawat tunnusmerkit: Ensinkin pitää hänellä olla yksivärinen (ei juowikas eli wiirukas) hame, joko harmaa, joka on tawallisen hameen kanssa, sininen, musta eli wieläpä tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä helmus, jota harmaista, sinisistä ja mustista on punainen, vaan punaisista hameista, joita tunnetaan ei paljon pidetä, keltainen.

Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis waimon heti tunnet, on se niin kutsuttu mekko, s.o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin kotelia korkia ja sen lewyinenkin alapäästä, waan yläpuolelta wähän kapenewa, joka laitos äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rintalappu, se ruotsiksi kutsuttu spillduf. Tämän mekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopia-solki, jota yhdistää sen ei keskellä rintaa, waan rinnan toispuolitse kulkewan sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen. 

Äyrämöläis neito.

Paitse näitä koristuksia Äyrämöiswaimot-waimot hyvin rakastavat sini-, puna-, taikka kelta-langalla ommeltuja kirjoituksia (broderier) hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykistä, pyhe-liinoista j. m. Mainitsematta on wielä huntu, joka on Äyrämöisyyden kruunu ja kukkainen, ja josta waatteen-parsien tuntija näistä tienoin heti woipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka waimo on kotoisin.

Huntu, joka on naidun waimon merkki, on pohjoispuolella Wuosta pitkä, päälaelta selän takana riippuwa walkia waate. Sertingistä eli muusta hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, wieläpä kauniskin, jos se niinkuin esim. Räisälän waimojen nähdään työssä ollesansa tekewän, asetetaan päälaelle matalaksi neliskolkkaiseksi lakiksi, joka pääwerho on aiwan yhdenlainen sen lakin kanssa, mitä Akman'in Osteriassa *) nähdään sen aasin (waiko hewosen) selässä istuwan ihanan Italiattaren päässä.

Inkerinmaa

Mutta lähdeppäs Wuoteelta etelätä kohti, niin pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Walkjärwellä on se supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leviäksi liina-palaksi, joka peittää hiukset, Pyhäjärwellä on se melkein yhtä pitkä, waan ei kuin paria eli kolmea sormea lewiä ja milt'ei sen pää-rakkineen näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole muu kuin ennen olleen suuremman hunnun jäännös.

Mutta wasta Sakkulassa ja Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsaalla riippuva valkoinen ympyrä, waan waimon wanhetessa laajenee wähän huntukin, sekä tämänlainen että Pyhäjärwellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun walta ulottuu Inkeriinkin kaikiteskin nähdään se Pohjopis-Inkerin Äyrämöisillä Lempaalasta, Wuoteella ja Toksowassa.

jatkuu..