Gretsch hollow-body hihnatapin korjaus sekä katsaus hihnalukkoihin

Tekstissä olevat linkit eivät ole kaupallista yhteistyötä. Ne ainoastaan täsmentävät ja taustoittavat kulloinkin tekstissä tarkoitettua asiaa.

Kuten tiedetään kitaroiden hihnatappien kiinnitämisessä käytetyt ruuvit löystyvät käytön myötä. Aikansa ongelman saa korjattua yksinkertaisesti kiristämällä ruuvua. Pikku hiljaa ruuvinreikä kuitenkin väljenee niin, että kiristystä on tehtävä tämän tästä. Ei voi enää olla luottavaisin mielin siitä että kitara pysyisi kaulassa sata prosenttisesti. Jokaisen kitaristin painajainen on se, kun kitara putoaa kaulasta hallitsemattomasti lattialle. Useimmiten tapahtuu jotain vaurioita..

Väljäksi kulunut ruuvin reikä.

Ongelmaan on perinteisesti ollut korjauksena se, että liimataan väljentyneeseen ruuvin reikään tulitikku tai puinen hammastikku tai pari, jolloin ongelma on korjattu!

Edellä mainitun tavoin Gretschissäni väljeni hihnatapin kiinnitys. Laitoin ensin täytteeksi normaalin tulitikun liiman kanssa. Ajattelin sitten lisätä vähän jatkeeksi normaalia suurempaa L kokoista tulitikkua. 

Noh, kuinka ollakaan kitaran seinämän vahvuus on noin 5 mm luokkaa. Ruuvin kohdalle siinä on kitaratehtaalla liimattu pieni, noin sentin kanttiinsa oleva puupalanen. Tällä järjestelyllä on ajateltu saavutettavan suurempaa pitoa.

Tiukempaa tikkua reikään painettaessa vastus hävisi yht'äkkiä kokonaan. Selvisi että tämä tehdaspuupala repesi seinästä irti liimauksen vierestä! 

Tarkemmin tutkittaessa selvisi myös ongelman juurisyy. Tehdasasennuksessa käytetty puupala oli aivan liian kovaa puuta. Ruuvin kierteen hapertuessa siitä tuli sileä kuin "Venäläisestä pystykierteestä", (tällä hauskalla termillä aikoinaan kuvattiin tyystin pois kuluneita kierteitä).

Gretschin sisältä irronnut pala.

Niin ei auttanut kuin alkaa suunnitella työkalu millä saisi liimattua uuden palasen kitaran sisäseinään. Amerikassa tehdään amerikkalaiseen tyyliin. Halusin kuitenkin suunnitella työn tekemiseksi vähän muuta kuin johto joka kieputetaan lopuksi (kitaran) kaulan ympärille, hehe. 

Tähän yksinkertaiseen työkaluun tarvittaisiin muutamia tarvikkeita. Ensinnäkin ns. pianolankaa, joka on lujaa terästä ja paksuudeltaan 2 mm. Sitten tarvitaan pari "sokeripalaa" ennen näitä käytettiin kuparijohtojen yhdistämisessä toisiinsa. Lopuksi tarvitaan pari aluslaattaa (sisäreikä 3 mm), reiällinen puupala (mäntyä tai kuusta) joka 1,5 cm kanttiinsa sekä urakiila.

Sinivalkea pahvi kuvastaa kitaran
seinää poikkileikkauskuvassa. Vieressä
liimapurkki.

Noin metrin pituiseen suoraan pianolankaan voi tehdä taitoksen toiseen päähän 10 cm päästä helpottamaan työstämistä. Pujotetaan lankaan sitten sokeripala ja sitten aluslaatta. Tämän jälkeen lanka pujotetaan ruuvin reiästä kitaran sisään. 

Kitaran kansi suojataan teippauksella.

Sitten f-aukosta pujotetaan puupala pianolangan läpi. Langan pää otetaan f-aukosta esille ja lisätään aluslevy ja lopuksi sokeripala. Sokeripala lukitaan reilun (noin 10 cm) päähän langan päästä.

Erikois työkalu vietynä kitaran läpi.

Sitten laitetaan puupalasen pintaan puuliimaa. Soitinrakentamisessa käytettävä Tintebond on parasta. Mutta hätätilanteessa kelpaa Eri Keeperkin.

Puupalan hallitsemiseksi voi kylkeen
ruuvata muutamalla kierteellä
väliaikaisen ohjausruuvin.

Vedetään puunpala pianolangan avulla kitaran sisäseinään kiinni. Tarkistetaan palan asettuminen paikalleen f-aukosta taskulampulla kitaran kannen suuntaisesti katsoen. 

Tässä esimerkissä reikää on valaistu
ulkoapäin ja se näkyy vaaleana pisteenä
f-aukossa.

Lukitaan ulkopuolelle jäänyt sokeripala. Työnnetään puusta valmistettu kiila kitaran rungon ja aluslevyn väliin, (kiilassa oleva halkio on sahan terän eli noin millin levyinen). Jätetään laitos kuivumaan 6 tunnin ajaksi. 

Kiilatyökalu liimasauman
vetämiseksi tiukasti paikalleen.

Purkaminen aloitetaan löysyttämällä sokeripalan lukitus. Sitten pianolanka työnnetään ja f-aukosta esille. Poistetaan peräpään sokeripala ja aluslaatta. Lopuksi kiinnitetään hihnatappi.

Gretscheissä kiinnitykseen käytetään erikoista kaksikierteistä ruuvia. Ruuvi kerretään kitaranrunkoon normaalista poiketen vasenkätisesti! Hihnatappi puolestaan kiinnittyy ruuviin normaalin oikeakätisesti! Näin ollen ruuvin kiinnitämiseksi on kaksi vaihtoehtoa. 

Gretsch hihnatappi (strap pin)
sekä kaksoiskierreruuvi.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa käytetään  kahta mutteria, jotka ensin kiristetään keskenään ja sitten tämän avulla kierretään ruuvi paikalleen (vastapäivään). Tätä kutsutaan vastamutteri- tai kaksoinmutterilukitukseksi. Ruuvin kiinnittämisen jälkeen puretaan vastamutterilukitus.

Vastamutterilukituksen
tekeminen.

Toinen vaihtoehto on käyttää ruuvilukitetta (vahvuus keskivahva eli sininen). Kierretään ensin hihnatappi ruuviin. Laitetaan sitten pari tippaa ruuvilukitetta kierreliitokseen ja ennetaan imeytyä sekä kuivua. 

Gretsch hihnatappi-kokonaisuus
ja ruuvilukite.

Pujotetaan tämä kokonaisuus sitten hihnan läpi ja ruuvataan kitaraan (vastapäivään). Työskentelyssä voi käyttää laadukkaita, esim. Bahco siirtoleukapihtejä apuna. Mikäli siirtoleukapihtien oikeaoppinen käyttö on vahemmän tuttua, niin suosittelen tutustumaan video erityisesti kohta 2:35. 

Mikäli myöhemmin tulee tarvetta irroittaa ruuvilukite, niin se irtoaa kuumentamalla hihnatappia (riittävän tehokkaalla) tinakolvilla. Homma valmis, hyvä tuli.

---------------------

Tämän lisäksi hihnatappeihin on suunniteltu erilaisia teknisiä ratkaisuja, jolla saadaan varmistettua hihnan pysyminen kiinni hihnatapissa. Jo vuosikymmeniä sitten esimerkiksi Gibson laittoi kitaroihinsa levennetyllä kartiolla varustetut hihnatapit. 

Uusi ja vanha Gibson hihnatappi,
uusissa käytetään suurempaa ruuvia
ja isompaa kartiota.

Noin neljäkymmentä vuotta sitten tuli myyntiin halpoja muovisia (mutta edelleen toimivia) Jim Dunlop STRAP LOCK lukitsimia. Nämä ovat äänettömiä ja näiden puute, jos sellaiseksi voi sanoa, on ainoastaan se että ne ovat hieman kolhon ja lelun näköisiä. 

Tämä lukitsin on toiminut bassossa
vuosikymmenien ajan täydellisesti
sadoilla keikoilla.

Sitten tulivat metallivalmisteiset Schaller S-Locks "hihnalukot" Nämä ovat idioottivarmoja, kun vain kiinnitettäessä varmistaa että kiinnitys lukittuu todella. Minäkin hommasin näitä sitten takavuosikymmeninä usempaan arvokitaraan. Ja satoja keikkoja on näillä soitettu. Ulkonäkö on rouhean hevi. Näiden lukitsimien ainut ongelma on se, että ne helisee ja kolisee koko ajan. Ajan oloon se alkaa käymään hermoille ja tekee lopulta soittajasta hullun. Jos saa hieman liioitella, hehe. 

Metalliset hihnalukot.

Joitakin vuosia sitten markkinoille tuli mitättömän (aluslaatan) näköisiä pyöreitä kumisia lätkiä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä ovat mielestäni kaikkien aikojen paras keksintö lukita kitarahihna äänettömästi ja turvallisesti! Ja taas nähtiin että pahaat keksinnöt ovat yksinkertaisia. 

Fender Strap Blocks systeemi

Mikä parasta niin eivät edes maksa kuin muutaman euron! Jos haluaa erottua joukosta niin löytyy myös eri värejä! Hillityille herrasmiehille on tarjolla perinteistä mustaa. Jos soittaja hylkii Fenderiä, niin myös ainakin Ernie Ball valmistaa näitä ja rubber strap-hakusanalla löytyy lisää. Vahva suositus.

Kumkilätkä vain ujutetaan vetämällä
paikalleen ja eikun rokkaamaan hehe.