Suku on

Olen harrastanut suvun vaiheiden tutkailua vaihtelevalla innolla jo vuosien ajan. Välillä touhu on ollut enemmän pinnassa, välillä vähemmän. Mielestäni sukututkimus ei ole vain vanhojen etuoikeus. Myös nuorempien täytyy saada päästä tietoon kiinni.

Lähimmät esi-isäni ja -äitini

Se miksi sukuasiat minua niin kiinnostavat, ovat osaltaan varsin itsekkäät syyt.
Minua kiinnostaa tietää ja saada vastauksia. Kuka olen ja mistä olen tullut? Sillä sanotaanhan että ken ei tunne eikä tunnusta juuriaan, on juureton. Haluan tietää miksi toimin eri tilanteissa niin kuin toimin? Tai ylipäätään mitkä ovat olleet elämäni valinnat? Mikä on ympäristön vaikutusta? Mikä esi-isiltä ja äideiltä tullutta? Mistä on tullut asennoitumiseni esimerkiksi opiskeluun, työhön, perheeseen, lastenhoitoon, harrastuksiin, elämänarvoihin, alkoholiin, paheisiin, asuinpaikkaan, politiikkaan, uskontoon tai juhlapäivien viettoon?

Mistä minun geenit muodostuvat? Mitä perinnöllisiä alttiuksia tai sairauksia on suvussa ollut? Onko esi-isät ja äidit olleet pitkä ikäisiä? Millasisia mielenkiintoisia tarinoita ja vaiheita esi-isiin ja äiteihin liittyy?

Usein sukututkimuksissa tutkitaan isälinja. Ja sitten ollaan niin perusteellisesti Huttusia, Miettisiä tai Pentikäisiä. Toki isälinjakin on erittäin tärkeä noin jälkeläisten arvojen ja periaatteiden viestinviejänä seuraaville sukupolville. Tai sitten kuten minun isälinja. Joka on asunut 50 km säteellä viimeiset kolmesataa vuotta. Niin onko sääli, jos katkaisenkin perinteen?

On myös tosiasia että ihmisen geeneistä puolet tulee isältä. Ja toinen puoli äidiltä. Siksi minun tutkailussa keskitytäänkin molempiin vanhempiini, heidän vanhempiinsa ja heidän vanhempiinsa. Niin pitkälle kuin pääsee. Olen rajannut tiukasti muut lapset ja puolisot pois. Koska he eivät ole vaikuttaneet minun geeneihini.

Tuonkin sarjan täydellisessä keräämisessä riittää kyllä puuhaa ihan riittävästi. Kun tuleehan esi-isiä ja äitejä kaksinkertaisesti joka sukupolvi taaksepäin mentäessä! Eli itseni mukaanluksien kymmenen polvea taakse päin yhteensä 1023 henkilöä! Tuolla päästään juuri 1500-luvun puolelle. Ja siitä taakse päin homma yleensä tyssää. Koska täytyisi olla jo sitten korkeampiarvoisia juuria. Toisaalta 10 polvessa on jo 512 henkilöä niin ei sekään mahdottomuus ole. Hehe. Niin jos salapoliisityössä ei ole toistaiseksi tullut aatelisia vastaan, niin ei murhamiehiäkään. Mielenkiintoisia historiallisia juttuja sekä yhteyksiä kylläkin.

Kuten esimerkiksi se, että isänisänisä Sippe 1655-1733 kymmenen polven takaa oli perimätiedon mukaan silkkipukuinen emigrantti, evakko tai kuten on mainittu kivekkään sissien henkipatto. Jolle oli annettu uusi nimi Kuopiossa? Pitikö hänen salailla taustojaan ja piilotella?  Tsaari Pietari Suuri valloitti 1702-1703 Inkerinmaan suuressa Pohjan sodassa  alkaen rakentaa samoille sijoille tulevaa pääkaupunkiaan Pietaria. Niin joutui esi-isä lähtemään. Asettuen viimein Murtolahti 3 tilalle. Venäjä miehitti suomea kovalla otteella vuosina 1714-1721 isovihana tunnetuna aikana.

On kiinnostavaa että hänen poikansa Urpon poika Paavo, edelleen suora esi-isiä. Vaihtoi yhdessä veljineen omistamansa nykyisen Siikajärven maat (liitettäväksi ruukkiin) majuri ja ritari Georg Friedrich Tigerstedin kanssa. Hän siis vaihtoi Murtolahti 3 tilaan! Hetkinen, siis paikkaan jossa ukkinsa Sippe oli kuollut ja isänsä Urpo sekä hän itse on merkitty syntyneiksi ja myöhemmin kuolleiksi?!? Hämärää. Vaatisi sevityksen.

Tigested oli muuten mennyt vihille ensimmäistä kertaa 1758 Nilsiässä. Pataljoonan papin tyttären kanssa?! Miksi Nilsiässä jossa kumpikaan ei tiettävästi asunut? Herää kysymys miten Murtolahti 3 on joutunut Tigerstedin omistukseen? Ja miten iso tuo Murtolahti 3 tila on ollut Sipen aikaan? Ja kuinka hän on saanut sen?

Uskon että Sippen esivanhemmat ovat Joroisten-Juvan maisemista 1500-luvulta Inkeriin muuttaneita Pentikäisiä.

Muita mielenkiintoisia hahmoja ovat isäni isä Puuseppä Riko Pentikäisen elämäntarinan selvittäminen. Kuten myös äitini ukin Nahkuri Josias Niemen elämän kaaren sevittäminen! Ja monet muut. Sukutaulustakin puuttuu vielä paljon tietoa. Kuten ensimmäiseksi Maija Stina Poutiaisen, Selma Kansannivan ja Emilia Kauppisen vanhemmat. Jos siis löytyy mitään tiedonmuruja niin saa lähettää allekirjoittaneelle.

Jos joku kuvittelee, että olen opetellut vanhaa Ruotsia tai että majailen kirjaston tutkijanhuoneessa hämähäkinseitissä mikrofilmejä selaten, tulee pettymään. Toki myönnän mikrofilmejäkin tutkailleeni. Mutta suuria löytöjä on tullut Hiski hakupalvelusta. Jonka tiedot täytyisi aina varmistaa (ja minulla tietojen varmennus on vielä vaiheessa, hehe). Sitten useat suvut ovat tehneet sukututkimuksia ja painaneet ne kirjoiksi. Ja löytyy sukuseuratoimintaa netistäkin. Myös kylähistoriikit ovat mainioita. Ja seurakunnista voi hankkia virkatodistuksia sukututkimusta varten. Homma vaatii vain penkomista, yhteyksien etsimistä ja ennen kaikkea aikaa, jota ei koskaan tunnu olevan riittävästi.