torstai 17. lokakuuta 2013

Perimätarina

Savotar numerossaan 28.7.1910 no 82 s3 kirjoittaa samasta Pentikäisten suvun perimätarinasta mistä aiemmin kirjoitin blogissani Isien isät. Juuri löytämäni leike siis vahvistaa tarinan olemassaoloa! Savottaressa se menee näin:


Yhtä ja toista

Kahvia ei entiseen aikaan käytetty niin viljalta kuin nykyisin, jolloin sitä pitää olla kolmasti päivässä; muutoin eivät työmiehet talossa pysy. Nilsiän pitäjässä oli erään Pentikäisen vaimo noin 50 vuotta sitten varannut lapsisaunoihinsa kahvia puoli naulaa. Siitä ne lapsisaunat juotiin ja loput pani vaimo talteen niin kauaksi kunnes näkisi tulisiko pojasta mies vai ei. Kului vuosia. Pojalla oli useita setiä ja eräänä päivänä hän säästöillään osti näiden osat yhteisestä tilasta. Silloin etsi äiti kahvit säästöstä ja keitti ne harjaisiksi. Mutta kaikille ei sitä olisi riittänyt. Silloin hän meni ja lämmitti saunan, kutsui kaupantekijät sinne ja löi kahvilla löylyä. Niin saivat siitä kaikki osansa.

Pentikäisen suku on muuten tullut Nilsiään, Halunan kievarin paikalle Inkeristä, sotaväen ottoa pakoon, ja oli suvun nimi Kivekäs. Kuopion kirjoihin otettaessa se muutettiin Pentikäiseksi, kun Kivekäs on täällä outo nimi.

Lehtiartikkeli on vuodelta 1910 ja Suomi oli tuolloin vielä osa Venäjää ja tämän suurruhtinaskunta. Eli täällä sotavoimista huolehtivat miehittäjät.

Venäläisiä ennen Suomea oli miehittäneet Ruotsalaiset, joiden molempien sotaväenottoa Suomalaiset olivat olleet hyvin ymmärrettävästi alttiita pakoilemaan. Joten käsite "sotaväen otto" ymmärrettiin vuonna 1910 aivan eri tavalla kuin Suomen itsenäistymisen jälkeen.

Toisekseen tulee mieleen että jos muinainen tulija, joka on myöhemmin saatu selvitettyä 1700 syttyneen Suuren Pohjan Sodan jälkimainengeissa Nilsiän Murtolahteen tulleeksi Sippe, Sihvo Pentikäiseksi. Niin sanomalla olleensa "Kivekäs" hän on voinut tarkoittaa kuuluneensa Kivekkään sissijoukkoihin ja oikeasti hän on voinut olla sukunimeltään siten mitä vain. 
Sotaa seuranneena isovihan aikana, joka oli siis Venäläismiehityksen aikaa Suomessa. Oli eittämättä hyödyllistä monestakin syystä pysyä tuntemattomana "sotaväen otolta". Kuten myös sodan jälkeisinä epävakaina aikoina, vaikka Ruotsalaiset olivatkin taas vallassa Kuopion seudulla..
Oikea sukunimi oli onnistunut salata niin hyvin, että perimätiedoksi suvun piiriin jäi pelkkä käsite "Kivekäs". 
Oikean nimen on luultavasti tiennyt Kuopion kirkkoherra Argillander, sodan veteraani hänkin toimiessaan virassa muuttajan perheen tullessa paikkakunnalle jo Pentikäisenä. Mahdollinen nimenmuutos on tapahtunut Inkerissä, jossa luterilaisen kirkonkirjat tuolta ajalta ovat tuhoutuneet. Ja on ehkä mahdotonta saada oikeaa nimeä koskaan selville. Mutta uudesta nimestään, joka on ollut lähemmä 300 vuotta suvun käytössä, on kyllä pidetty sitten siitäkin edestä kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti