maanantai 20. toukokuuta 2013

VOIMA 405 kitaravahvistin

Minulla on ollut ilo musisoida Suomalaisella kuusikymmentäluvun VOIMA vahvistimellani jo vuodesta 2003 alkaen. Eli juurikin ensimmäiset kymmenen vuotta. Hyvin on ollut luotettava ja uskollinen ystävä. Tekisi mieli puhua melkeinpä samoin sanankääntein kuin elävästä. No rumahan se on. Siitä ei pääse mihinkään. Leivänpaahtimeksikin ovat vääräleuat haukkuneet. Mutta yhtä kaikki uniikki laite, sekä käsityötä alusta loppuun. Ja parempaa vahvistinta tulee tuskin koskaan vastaan. Eikä ole tarviskaan.

VOIMA 405, 2X12" Greenback kaapilla varustettuna.
Juttu menee niin, että olin vähän aikaisemmin perustetun bändini (Ismo Pentikäinen & Pelipojat) kanssa eräässä yksityistilaisuudessa soittamassa. Ohjelmistomme oli rautalankahenkistä, johon halusin tuoda jotain omaperäistä. Niinpä soittelin kuten linkissä Gibson Les Paulilla ja  Line Flextone vahvisimella. 
Styrkkarin idea perustuu siihen, että legendaarisia vahvistimia on mallinnettu digitaalisesti yhteen laitteeseen. Joidenkin mielestä siinä paremmin, joidenkin mielestä huonommin onnistuen.

Voima 405 "Leivänpaahdin".
Vasemmalta säädetään äänen sävyä, oikealta voimaa.
Samaan tilaisuuteen oli kutsuttu myös Kari Vepsäläinen, jonka kanssa alkoi tutustuminen esityksen tauolla näin: -Onpa jätkällä paska vahvistin. Tästä seurasikin mielekiintoinen ja värikäs keskustelu, jonka lopputulemana päätimme hoitaa asiat niin, ettei homma jää enää tulevaisuudessa vahvistimesta kiinni. Ja saundi kelpaa kaikkein vaativimmillekin korville. 

Voima 405 kuulutusvahvistin takaa.
Sovimme Karin kanssa että menen käymään vierailulla kokeilemaan testaamaan eri soundijuttuja. Soitettuani suoraan kultaisen Echoletten kaikulaitteesta Voimaan, tiesin että tulevan vahvistimeni päätevahvistin tulee olemaan Voima. Eli Suomalaisen keksijän Tapio M. Köykän (1911-94) Voimaradio Oy:n valmistama 40 wattinen ja AB-luokassa toimiva kuuluutusvahvistin malli 405. Siihen Kari tekisi sitten etuasteen. Ja minä koteloisin koko hoidon. Ja rakentaisin vielä kaiutinkaapin. 
Näin tuumasta toimeen, joten ei muuta kun ostoilmoitusta tekemään jos jonkinlaisiin julkaisuihin.

Etupuoli ilman päälikantta.

Köykän Voimaradio Oy Yhtiö toimi viisikymmentäluvun puolesta välistä aina kahdeksankymmentäluvulle saakka. Tapio tunnettiin aikanaan omaperäisenä, originellinä ja hyvässä mielessä Pelle Peloton tyyppisenä keksijänä. Joka poikkesi valtavirrasta. Hänellä olisi ollut halutessaan mahdollisuus kansainväliseenkin uraan ja hänen keksintönsä ovat edelleen laajalti tunnetut. 

Stereotekniikan hifisteille Köykkä laitteineen on tuttu. Populaarimusiikin puolelta mm. M.A. Numminen oli Voimaradio tuotteiden kannattaja. Köykkä piti pajaansa Helsingissä Sipoonkadulla, jossa oli muutama mies töissä kooten käsityönä pieniä tilaussarjoja.
Massiivinen muuntaja sekä persoonallinen
kaiutinliitäntä näkyvillä.

Voimavahvistimet antavat äänen todella herkästi ja harmoonisesti. Tämän huomaa varsinkin ääntä yliohjattaessa. Eikä syytä tähän ollut vähiten Köykän keksimässä circlotron eli vastavaihekytkennässä. Soundi on kuin A-luokan (esim. Vox AC 30) vahvistimessa. Mutta putkia rikkontumisen rajalle ajamatta, samalla huotovälien pidentyessä huikeasti. ERT-lehdestä 1/69 löytyy Köykän tyhjentävä viivisivuinen artikkeli "katkoäänien rikkoutuminen äänentoistossa".



Katkoäänet, jotka ovat häiriöääniä (transientti- eli TIM-särö, Transient intermodulation distortion) ja siis signaalin häntiin tulevia epätoivottuja piikkejä, voi saada myös näkyville mittalaitteessa. Vastavaihekytkennässä katkoääniä ei tule. Eräs merkittävä etu kytkennässä on myös se että kuorma (kaiutin) voi olla pois kytketty vahvistimen tästä rikkontumatta! Köykän vahvistimet vaikka niitä ei ole varsinaisesti suunniteltu kitarakäyttöön, soveltuvat siihen mitä parhaiten!



Kuinka ollakaan, ostoilmoitukseen vastattiin ja minusta tuli onnellinen voimavahvistimen omistaja. Sittemmin löytyi vielä toinen varavoimaksi. Hehe. 

"Pomminkestävä" Point-to-point kytkentä
kotelon pohjapuolella.
405 on kuulutusvahvistin ja Köykkä myi niitä kansakouluille. Joten koulujen ullakoilta voi vielä jokunen voima löytyä. Molemmat vahvistimeni ovat kuusikymmentäluvulta ja varavoima on merkinnän mukaan huollettu vuonna 1965. 
Pieniä sarjoja ja luovuutta pajan tuotannossa kuvastaa hyvin se, että yksityiskohdissa kumpikin vahvistimistani poikkeavat hieman toisistaan. Kytkentä poikkeaa kanteen liimatusta kytkentäkaavioista sekä koteloinnit ovat keskenään erillaiset. Siitäkin huolimatta, että laitteet ovat samaa mallia, alkuperäisiä ja muutaman vuoden sisältä molemmat!

Karin keksimä mystinen etuaste!

Ensin kartoitettiin haettua soudia ja tämän pohjalta jäi Karin pähkäiltäväksi fuusioida mm. Fenderiä, Voxia, vanhaa ja sinistä. Heittää joukkoon vielä omat mausteet. Jonka jälkeen alkoi testailu ja viilaus. Talvi siinä mennä vierähti, sekä monen monta testiä ennen kuin homma viimein valmistui. 
Siinä kuvailtiin saundia toisillemme kuin jotkut viinejä ikään. Esimerkkinä mutainen, viiltävä, kirskuva, samea, kuulas saundi, tukeva alapää tai helmeilevä särö. Hauskaa oli se ja opettavaista. Samalla arvostus ja kunnioitus kohosi Karin työtä seuratessa. Miten kiehtovaa, mutta samalla erittäin haastavaa on luoda kokonaan uutta soundia. Ja kun yksi komponentin muutos aiheuttaa muutoksen toisaalle ja niin edelleen!


Ismo ja Kari musisoimassa.

Ettei homma mene liian puurtamiseksi otettiin välillä kitarat esille ja veivattiin rautalankaa ja Surf-musiikkia. Kitaroina minulla kiinteätallainen, isolapainen kolmevärisunburst Fender Stratocaster vuodelta 1977 ja Karilla marjapuuron punainen Japanin Fender Stratocaster.



Alkuvuodesta 2004 vahvistin tuli lopullisen valmiiksi. Alakertaan tuli näin etuaste ja päälle pääteaste. (Täysin läpikäytynä ja alkuperäisenä). Koteloinnin tein liimapuulevystä joka on edullista ja lujaa käytössä. Sekä helppoa työstettävää ja myydään valmiina paloina. Päällysverhoiluun tuli kierrätettäväksi keinonahka seitsemänkymmentäluvun handmade laulukamakaapista. Kuten myös kantokahva sekä pohjan tallat on kierrätetty -70 luvulta. Mitat, muotokielen ja värit vahvistin on saanut 405:stä. Eli kiilltävän hopean harmaata reikälevyä / verkkoa sekä puolimattaa mustaa. Oli hauska yhteensattuma huomata viimeksimainittuja elementtejä myöhemmin kaksituhattaluvun automuotoilussa.

Hienoja yksityiskohtia takapaneelissa.


2x12" kaiutinkaappi

Niin edellen liimapuulevystä valmistamaani kaiutinkaappiin tuli sävyt luontevasti vahvistimen mukaisesti. Minulla sattui olemaan hopeanharmaata kaiutinkangasta jemmassa. Sekin jotain vähintään kahdeksankymmentäluvulta. Mikä tuuri! Keinonahka täytyi kuitenkin hankkia tuoreena biltemasta. Joka kontaktiliiman voimin sitten kiinni koteloon. Bilteemasta löytyivät myös kantokahva sekä pohjatallat. Voimakyltin puolestaan valmistin alumiinilevylle. Tekstimalli siihen tuli nupista. Ja kaikki 100 % hand made.

Parasta kaapissa: Greenbackit seitkyluvulta!

Ensikaiuttimiksi hankin Jensenin C12Q hintalaatusuhteeltaan hyvät keraamisella magneetilla varustetut kaiuttimet. Olihan projekti budjetiltaan tiukka päätoimisen muusikkouden tuomien rajallisten tulojen johdosta. Kaiutinkotelon takaseinä tuli ns. puoliavoimeksi ja testailin kovasti aukon muutosten vaikutusta saundiin. Tämä saattoi olla kyllä jo viilauksen puolelle mennyttä, mutta vilpitöntä toimintaa.
Myöhemmin sain ostaa Karilta hänelle tarpeettomaksi jääneet alkuperäiset seitsemänkymmentäluvun Celestion Greenbackit! Joita pidetään parempina kuin uusvanha tuotanto. Ja soundi asettuin näin lopulliseen muotoonsa.



Voima soundia Ismo Pentikäinen & Pelipojat keikalla kesällä 2004. Louhosareena, Nilsiä.


                                      

Ja tuoretta Voima soundia. Saunaband - Mies matkallaan studiolive 2013

Etuaste: Suunnittelu ja toteutus Kari Vepsäläinen, 
Kaksi kanavaa jossa omat Gain säädöt, Treble, Bass, ja Tremolo
Päätevahvistin: Täysin alkuperäinen VOIMA 405 kuulutusvahvistin. 4 X EL84 pääteputkilla.

Yhteiskoteloitu etuaste sekä päätevahvistin, eli niin sanottu nuppi. 
Mitat: leveys 42cm, korkeus 29 cm,  ja syvyys 25 cm. Paino 12,7 kg

Kaiutinkaappi: Osittain avoin Celestion 2 X 12" "Greenback" G12M, 25W, 16 ohms. 
Mitat: leveys 70 cm, korkeus 50 cm ja syvyys 25 cm. Paino 15,7 kg

P.S. Jos sinulla on tiedossa vanha Voimaradion pajan katuosoite Helsingissä, vanhoja voimaradion lehtimainoksia tai lehtileikkeleitä. Taikka löytyy Voima 405 kytkentäkaavioita tai muuta. Niin olisi mukava kuulla aiheesta lisää.

Aina kannattaa yrittää. 17.6.2016 sain kuulla Köykän pajan sijainneen Sipoonkatu 11 alakerroksessa. Kiitokset Heikille!

Voima-vahvistimet syntyivät aikoinaan täällä.
Sipoonkatu 11, Hki












6 kommenttia:

  1. Hei minulla on tuo kyseinen 405 vahvistin ja oli aiemmin neljä muuta voima vahvistinta jotka annoin radiomuseoon. Ajattelin kanssa käyttää tuota kitaravahvistimena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopivan etuasteen ja kajarin kytket voiman 405:n ja eikun rokkaamaan. Toimii hienosti.

      Poista
    2. Muuten missä se museo sijaitsee? Olisi kiva käydä katsomassa sitä.

      Poista
  2. Joo, mulla taas on tuo A-vahvistin 20W. Olen käyttänyt sitä kitaravahvistimena vuodesta 1996 ja tehnyt sillä pari pitkäsoittoakin. Sellaisenaan ja joskus tubescreamer edessä. Nyt se on taas tulilla, mut probleemi on toisinpäin: 20 W ei ihan riitä, joten ajattelen Voimaa etuasteena, mutta miten sen saa kätevimmin isompaan päätevahvistimeen kiinni? Nyt menee kaiutinliitännästä DIboxin kautta mesaboogien return -sisääntuloon. Toimii, mut hurisee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin päin kytkettynä en kyllä osaa äkkisiltään keksiä keinoa hurinan vaimennukseen.

      Poista
  3. No ei se mitään, pitää kokeilla vielä erilaisia päätteitä...

    VastaaPoista