torstai 31. tammikuuta 2013

Rock'n Roll

Juu, bändin tämän vuoden eka keikalla kuultiin myöskin allekirjoittaneen 2012 säveltämä ja sanoittama biisi. Tekstin tunnelmakuvat ovat Juankoskella asumiseni ajoilta. Siinä oli silloin jotain maalis-huhtikuista pakastuvan illan huuruista ja innostunutta kevättalven ilmaa, kun kurvailtiin jollain ryhmällä joraamaan paikalliseen. Biisi on bändin sovittama ja tunnetaan nimellä  Rock'n Roll. Ja se menee näin:





Rockn'n Roll

Valot menee kuin filminauha
nopee kelataan
Mieleen todellakaan rauha
silloin kun pelataan
Usvaan läpi tähtisumun
taksi kiiruhtaa
Kaukaa aistia voi kumun
Jossakin juhlitaan!

Valutaan, keinumaan, kuulemaan
soinnut rock'n rollin! Jee!
Huojuu seinät vavahtaa maa
saa tädit kavahtamaan!
Lisää lasiin kaada juomaa
oon kievarilla, huomaan!

Mä kaiken tahdon saada
ja kaiken myöskin jakaa!
Ollaan samaa maata
saman puskan takaa


Valutaan, keinumaan, kuulemaan
soinnut rock'n rollin! Jee!
Huojuu seinät vavahtaa maa
saa tädit kavahtamaan!
Lisää lasiin kaada juomaa
oon kievarilla, huomaan!




sunnuntai 27. tammikuuta 2013

RockRock

26.1.2013 On merkittävä päivä monellakin tapaa. Saunabandille se merkitsi osuuskunnaksi järjestäytymistä vuoden ensimmäisen keikan yhteydessä!



Esitimme uutta tuotantoa mm. kappaleen Purista Lujaa Syliin. Tein kappaleen vuosi sitten koettuani taas kerran suunnatonta ahdistusta katsoessani dokumentti ohjelmaa. Jossa ympäri maailmaa näytettiin luomakunnan kruunun käden jälkeä.

Kuinka surutta tehtaat, liikenne ja ihminen toimillaan pilaa kaikkien yhteistä ilmaa, ikään kuin sitä riittäisi rajattomasti? Toisella kädellä tuhoten maailman keuhoja, sademetsiä.
Ilmasto lämpenee ja napa-alueet sulaa. Jäätiköillä jääkarhut alennustilassaan syövät levää nälkäänsä, kuollen viimein kylkiluut törröttäen. Yksi toisensa jälkeen. Viimeiseen karhuun.

On odottamattomia rankkasateita, tulvia, tsunameja. Ääri-ilmiöitä säätiloissa. Ja kaiken keskellä ihminen kuvittelee hallitsevansa ja mestaroivansa luontoa?!
Mieleen herää kysymys. Minkä perinnön ihminen näin toimien jättää omille rakkaille lapsilleen?? Ja onko meillä vielä aikaa kääntää kehityksen kelkka? Ja onko halua?

Vai montako sukupolvea jälkipolvet ehtivät vielä näkemään ja kokemaan edes osan siitä hyvästä mitä me ollaan saatu?



Purista lujaa syliin

Asutuksen yllä vaan sakenee
-kodeistansa ihmiset pakenee
Hengitys on vaikeaa
mistä nyt ilmaa saa?
Tehtaan piiput lisää tupruttaa

Kauniisti nyt jäätiköillä paistaa
seudun kuningas jotain -se haistaa
Haju ei oo hylkeen
saanut on levää kylkeen
Yksinänsä mouruaa.

Purista lujaa syliin
kun liekit nuolee
Tuhotun maailman kyliin
viimein kuolee
siis purista lujaa tässä
syliini jää
Voisipa elämässä ~

Vesimassat kaupungin peittää
taivas herkeemättä lisää heittää
Tukehtuuko veteen?
Vai ilman saasteeseen?
Johtaa samaan tulokseen

Purista lujaa..
...Voisipa elämässä tää
mennä niin
et lapsillekin
jäisi jotain 
parempaa
ja eheempää
eikä kaikki se oo
tuhottu.



torstai 17. tammikuuta 2013

Suku on

Olen harrastanut suvun vaiheiden tutkailua vaihtelevalla innolla jo vuosien ajan. Välillä touhu on ollut enemmän pinnassa, välillä vähemmän. Mielestäni sukututkimus ei ole vain vanhojen etuoikeus. Myös nuorempien täytyy saada päästä tietoon kiinni.

Lähimmät esi-isäni ja -äitini

Se miksi sukuasiat minua niin kiinnostavat, ovat osaltaan varsin itsekkäät syyt.
Minua kiinnostaa tietää ja saada vastauksia. Kuka olen ja mistä olen tullut? Sillä sanotaanhan että ken ei tunne eikä tunnusta juuriaan, on juureton. Haluan tietää miksi toimin eri tilanteissa niin kuin toimin? Tai ylipäätään mitkä ovat olleet elämäni valinnat? Mikä on ympäristön vaikutusta? Mikä esi-isiltä ja äideiltä tullutta? Mistä on tullut asennoitumiseni esimerkiksi opiskeluun, työhön, perheeseen, lastenhoitoon, harrastuksiin, elämänarvoihin, alkoholiin, paheisiin, asuinpaikkaan, politiikkaan, uskontoon tai juhlapäivien viettoon?

Mistä minun geenit muodostuvat? Mitä perinnöllisiä alttiuksia tai sairauksia on suvussa ollut? Onko esi-isät ja äidit olleet pitkä ikäisiä? Millasisia mielenkiintoisia tarinoita ja vaiheita esi-isiin ja äiteihin liittyy?

Usein sukututkimuksissa tutkitaan isälinja. Ja sitten ollaan niin perusteellisesti Huttusia, Miettisiä tai Pentikäisiä. Toki isälinjakin on erittäin tärkeä noin jälkeläisten arvojen ja periaatteiden viestinviejänä seuraaville sukupolville. Tai sitten kuten minun isälinja. Joka on asunut 50 km säteellä viimeiset kolmesataa vuotta. Niin onko sääli, jos katkaisenkin perinteen?

On myös tosiasia että ihmisen geeneistä puolet tulee isältä. Ja toinen puoli äidiltä. Siksi minun tutkailussa keskitytäänkin molempiin vanhempiini, heidän vanhempiinsa ja heidän vanhempiinsa. Niin pitkälle kuin pääsee. Olen rajannut tiukasti muut lapset ja puolisot pois. Koska he eivät ole vaikuttaneet minun geeneihini.

Tuonkin sarjan täydellisessä keräämisessä riittää kyllä puuhaa ihan riittävästi. Kun tuleehan esi-isiä ja äitejä kaksinkertaisesti joka sukupolvi taaksepäin mentäessä! Eli itseni mukaanluksien kymmenen polvea taakse päin yhteensä 1023 henkilöä! Tuolla päästään juuri 1500-luvun puolelle. Ja siitä taakse päin homma yleensä tyssää. Koska täytyisi olla jo sitten korkeampiarvoisia juuria. Toisaalta 10 polvessa on jo 512 henkilöä niin ei sekään mahdottomuus ole. Hehe. Niin jos salapoliisityössä ei ole toistaiseksi tullut aatelisia vastaan, niin ei murhamiehiäkään. Mielenkiintoisia historiallisia juttuja sekä yhteyksiä kylläkin.

Kuten esimerkiksi se, että isänisänisä Sippe 1655-1733 kymmenen polven takaa oli perimätiedon mukaan silkkipukuinen emigrantti, evakko tai kuten on mainittu kivekkään sissien henkipatto. Jolle oli annettu uusi nimi Kuopiossa? Pitikö hänen salailla taustojaan ja piilotella?  Tsaari Pietari Suuri valloitti 1702-1703 Inkerinmaan suuressa Pohjan sodassa  alkaen rakentaa samoille sijoille tulevaa pääkaupunkiaan Pietaria. Niin joutui esi-isä lähtemään. Asettuen viimein Murtolahti 3 tilalle. Venäjä miehitti suomea kovalla otteella vuosina 1714-1721 isovihana tunnetuna aikana.

On kiinnostavaa että hänen poikansa Urpon poika Paavo, edelleen suora esi-isiä. Vaihtoi yhdessä veljineen omistamansa nykyisen Siikajärven maat (liitettäväksi ruukkiinmajuri ja ritari Georg Friedrich Tigerstedin kanssa. Hän siis vaihtoi Murtolahti 3 tilaan! Hetkinen, siis paikkaan jossa ukkinsa Sippe oli kuollut ja isänsä Urpo sekä hän itse on merkitty syntyneiksi ja myöhemmin kuolleiksi?!? Hämärää. Vaatisi sevityksen.

Tigested oli muuten mennyt vihille ensimmäistä kertaa 1758 Nilsiässä. Pataljoonan papin tyttären kanssa?! Miksi Nilsiässä jossa kumpikaan ei tiettävästi asunut? Herää kysymys miten Murtolahti 3 on joutunut Tigerstedin omistukseen? Ja miten iso tuo Murtolahti 3 tila on ollut Sipen aikaan? Ja kuinka hän on saanut sen?

Uskon että Sippen esivanhemmat ovat Joroisten-Juvan maisemista 1500-luvulta Inkeriin muuttaneita Pentikäisiä.

Muita mielenkiintoisia hahmoja ovat isäni isä Puuseppä Riko Pentikäisen elämäntarinan selvittäminen. Kuten myös äitini ukin Nahkuri Josias Niemen elämän kaaren sevittäminen! Ja monet muut. Sukutaulustakin puuttuu vielä paljon tietoa. Kuten ensimmäiseksi Maija Stina Poutiaisen, Selma Kansannivan ja Emilia Kauppisen vanhemmat. Jos siis löytyy mitään tiedonmuruja niin saa lähettää allekirjoittaneelle.

Jos joku kuvittelee, että olen opetellut vanhaa Ruotsia tai että majailen kirjaston tutkijanhuoneessa hämähäkinseitissä mikrofilmejä selaten, tulee pettymään. Toki myönnän mikrofilmejäkin tutkailleeni. Mutta suuria löytöjä on tullut Hiski hakupalvelusta. Jonka tiedot täytyisi aina varmistaa (ja minulla tietojen varmennus on vielä vaiheessa, hehe). Sitten useat suvut ovat tehneet sukututkimuksia ja painaneet ne kirjoiksi. Ja löytyy sukuseuratoimintaa netistäkin. Myös kylähistoriikit ovat mainioita. Ja seurakunnista voi hankkia virkatodistuksia sukututkimusta varten. Homma vaatii vain penkomista, yhteyksien etsimistä ja ennen kaikkea aikaa, jota ei koskaan tunnu olevan riittävästi.






tiistai 15. tammikuuta 2013

Nyt soi kitarain (Nostalgiaa; ensisingle 2000)

Tehtyäni muusikon töitä päätoimisesti kuuden vuoden ajan, mielessä kypsyi viimein vuonna 2000 ajatus tehdä single omakustanteena. Halusin siis ottaa haltuun levyn tekemisen tuotantopuolen.

Vuonna 2000 laatimani kaavio levyprojektista.


Soittokokemusta studiotyöstä oli kertynyt jo hieman teini vuosina muutamia demoja tehdessä. Budjetti oli pieni, joten itse tuli tehdä mahdollisimman paljon.

Teini iässä olin vannoutunut rokkari, laulaen bändeissä raspi-nenääänellä kurkkuni aika huonoon kuntoon. Joten laulaminen jäi kokonaan useammaksi vuodeksi. Kun sitten asenteen kypsyttämisen jälkeen aloin soittaa humppabändissä iskelmää, niin pian kävi selväksi että iskelmämusiikin kentässä on hyvin- ja laadukkaasti tehtyä materiaalia. Ja sitten suuri osa huonosti kyhättyä epäuskottavaa huttua. Vähän kerrassaan aloin laulaa keikoilla stemmoja. Ja sittemmin sooloakin. Opetellen samalla iskelmätyyppistä laulua.

Innoittajana levyhankkeeseen oli kaksi tekijää. Ensimmäisenä Topi Sorsakoski & Agentsit. He tekivät iskelmää Rock-asenteella. Olin nähnyt heidät livenä Lapinlahden Honkaharjulla 1987. Ja meno oli kovaa.
Samoihin aikoihin he tekivät levyn Besame Mucho, jossa tunnelma on aivan taianomainen. Se on valtaosin äänitetty Kuopiossa legendaarisella Tegelmanin Mikon studiolla.


Halusin saada samaa ilmaa ensimmäiselle viralliselle tallenteelleni, joten studio oli sillä selvä. Samaan tapaan kuin monet käyvät pyhiinvaelluslevytyksellä Abbey Roadilla. Hehe.
Niin ikään halusin levyttää vähemmälle soitolle jääneen vanhan kappaleen, joka olisi sovitettavissa kitarabändille. Mutta jotenkin eri tavalla kuin rautalankabändit. Nuotteja selatessa vastaan tuli mainio Ludvig Schmidsederin sävellys Kari Tuomisaaren suomalaisin sanoin Nyt soi kitarain. Biisi tuntui kaikin puolin sopivalle, elämäntilanteeseen ym. Sain kappaleelle myös sovitus- sekä tallennusluvan. Lisäksi olin hankkinut kaikki tunnukset ja jäsenyydet mitä tuottajilta vaadittiin.

Topin ja Agentsien Besame Muchon lisäksi minua innosti hankkeeseen Arja Havakka. Ja hänen omakustantama Lokki-levynsä. Siinä tuntui olevan jotain kapinallista. Että tehdään levy, jos vaikka hieman nuhrisempikin. Niin että itse saa määrätä tekemisestä. Eikä muut tule sanomaan missä on kaupallista potentiaalia ja missä ei. Ja aikojen muuttuessa alkoi olla nyt myös taloudellisestikin mahdollista tehdä omakustanteita.


Niin ja olihan tiettävästi rekkakuski Elvis Aaron Presleynkin ensilevytys äidilleen syntymäpäivälahjaksi tekemä omakustanne! Haa. Näiden esimerkkien rohkaisemana varasin Mikko Tegelmanin studion ja rumpuihin tuli Hannu Nenonen Kuopiosta. Soitin itse bassot, kitarat ja laulut. Tein sovituksen sekä olin projektin tuottaja. Näin köyhä muusikko toteutti haavettaan ensi levystä.



Kaikkineen soitot sekä lauluosuudet olivat valmiita neljän tunnin kuluttua, eikä miksus kestänyt kauaakaan. Kuunneltuani vuosien tauon jälkeen levyn. Näin jälkeen päin ainoa seikka minkä, tänä päivänä muuttaisi tuotantoon. Ja hieman huvittikin esityksessä, on laulu. Teini aikojen raspisaundinen nenälaulu on vaihtunut tässä toiseen äärilaitaan. Mahdollisimman syvältä kurkusta tulevaan tummaan soundiin.



Kuvat otti Anneli Partanen ja kansien Ley Outin teki ideoitteni pohjalta Tiina Hursti. Levy on aikansa dokumentti ja sitä painettiin kokonaiset huikeat 50 kappaletta. Ja kaikki kappaleet ovat levinneet maailmalle.
Siis, jos jostain löytyy täydellinen hyväkuntoinen levy, olen valmis maksamaan siitä hyvin!
Kyllä, Nilsiän kirjastosta löytyy lainakappale.