Soitin "keskiyön erikoinen"-biisin, joka on Juice Leskisen Suomeksi kirjoittama versio Lead Bellyn tunnetuksi tekemästä kansansävelmästä Midnight Special. Tätä kansansävelmää ovat versioineet lukuisat artistit 1900-lvun alusta alkaen.
Soittamani versio on mukaelma Merle Traviksen vuonna 1968 telkkarissa esittämästä versiosta sekä siinä on myös kaikuja Lead Bellyn versiosta.
Merlen esityksen jälkeen kappaleen levytti 70-luvun alussa esimerkiksi suosioon noussut bändi CCR, jota versiota Juice lienee käyttänyt lähtökohtana käännöstekstilleen.
Merle Travis on myöntänyt Lead Bellyn vaikutuksen omaan musikin tekemiseensä (Midnight Special-kappaletta laajemmin). Lead Belly tunnistetaan omasta erikoisesta 12-kielisesen Stella Auditorium kitaran soudista. Kitara oli viritetty löysempään viritykseen, jolloin se oli helpompi soittaa sekä antoi erikoisen omalaatuisen äänimaailman.
Juice levytti biisin yhdessä Mikko Alatalon kanssa. Helppo kuvitella Juicen ammentaneen ykkösvärssyn fiilikset Juankosken meiningistä 60-luvulla, jolloin vielä asui äidin ja isäpuolen kanssa sekä tehtaan pilli soitti duunarit tehtaalle. Niin, veren sokeri on tärkeää pitää tasapainossa..
Merle levytti kirjoittamansa biisin vuonna 1947. Hän esitti kappaletta julkaisun jälkeen usein myös televisiolähetyksissä vielä viisikymmentä-luvulla.
Maailmanlaajuisesti tämän kappaleen teki tunnetuksi vuonna 1956 Merlen hyvä ystävä ja radioaikojen työtoveri Ernie Ford. Tummaääninen Ernie oli myös Elvis Presleyn äidin Gladys Presleyn suurin idoli, tietysti heti oman pojan jälkeen.
Suomeksi hitin levytti Ernien kanssa samana vuonna Suomen iskelmätaivaan tuon aikakauden ykkösmestari Olavi Virta. Kappaleen nimeksi tuli päivän työ, ja Suomalaisen tekstin kirjoitti armoitettu sananikkari Reino Helismaa. Sovittaja on ilmeisesti hakenut kappaleeseen New Orleansin hautajaismusiikkitunnelmia.
Helismaan sanoituksessa aihe viedään tehtaaseen. Nykypäivänä aiheeseen voivat samaistua kaikki virikkeettömän, liukuhna-tyylin, alipalkatun ja aliarvostetun työn tekijät:
Päivän työ
Niin helposti kai rikkaat leipänsä saa, mutta köyhälle on se vaikeampaa Työstä pois, jälkeen työtä päin Kas, kohtalo köyhiä käskee näin!
Tee nyt päivän työ, huomenna on se eessäs taas uusi ja loppumaton Kun ruumisi jo tehtaalle myyty lie? Se sielun myös aikanaan sinulta vie!
Kun synnyin niin ei, päivä paistanut ei, Tieni varjoon kulki ja tehtaaseen vei Kone ei päivää nähdä voi Sen pyörien jyskeessä laulu soi
Tee nyt päivän työ, huomenna on...
Sain kummeiksi työn, myös sen ankarat lait Ja ne suuntansa antoi tielleni kai? Tieni ei käänny tuumakaan Sen varrella soi yksi ääni vaan
Olen soitellut viime aikoina "Cannonball Rag"-biisiä. Aiemmin käsitykseni on ollut että kappaleen olisi alun perin levyttänyt ja kirjoittanut thumb picking-kitaristi Merle Travis. Sitten löytyi mainintaa että sen olisi kirjoittanut Kennedy Jones. Asiaa tarkemmin selvitellessä selvisi että asia ei välttämättä olekaan aivan näin.
Yllä kuultava versio on mukaelma Merlen, Chet Atkinsin ja Tommy Emmanuelin tunnetuiksi tekemistä lickeistä ja omilla mausteilla kokonaisuudeksi kudottuna.
Kappaleen alkuperästä puhuttaessa tosiaankin on esitetty että biisin olisi alunperin kirjoittanut Arnold Shultz ja sen olisi levyttänyt ensimmäistä kertaa koskaan David Miller.
Arnold oli 1900-luvun taitteessa vaikuttanut multi-instrumentalisti, jota on pidetty Amerikkalaisen sormisoitto-tyylin kehittelijänä. Hän oli soittanut kauan Shultzien perhe-bändissä. 1920-luvun alkupuolella Shultz oli sitten alkanut soittaa yhdessä valkoisten soittajien kanssa.
Tuosta alkaen hänellä oli merkittävä vaikutus soittajiin, joille hän jakoi auliisti osaamistaan. Tätä jatkui aina vuoteen 1931 Arnoldin (45 v) kuolemaan saakka. Freelance-vuosiensa aikana Arnold soitti myös legendaarisen Bill Monroen kanssa.
Samana vuonna 1931 kun Shultz kuoli, kitaristi David Miller julkaisi kappaleen "The Blind Soldier" jota painettiin myös "Cannon Ball Rag"-nimellä.
Merle Travis oli luultavasti oppinut kappaleen mentoriltaan Mose Ragerilta. On mahdollista Mose oli puolestaan oppinut sen opettajaltaan Kennedy Joensilta, joka taas tunsi Arnoldin hyvin. Kennedy on kertonut saaneensa vaikutteita Arnoldilta.
Biisiä on esittäneet vuosien varrella useat kitartistit rokista kantriin kuten Eddie Cohran, Brian Setzer, Duane Eddy, James Burton, Jerry Reed, Doc Watson, Tommy Emmanuel ja Merle Traviksen poika Thom Bresh.
Ja toden totta, lopulta olipa kappaleen kirjoittaja kuka tahansa. Niin Tommyn sanoja lainatakseni tämä biisi on yksi parhaita sormisoitto eli fingerstyle-tekniikan harjoitusbiisejä koskaan.
Vanhin kitaraversio lienee Django Reinhardtin hieno tallenne 40-luvun taitteesta.
Les Paulin esittämä jazzversio on tallennettu samoihin aikoihin Djangon kanssa. Lester on maininnut Djangon esikuvakseen. Les Paul myös kustansi aikanaan Djangon hautakiven.
Varaston laatikoita penkoessa vastaan tuli vuosikymmeniä sitten sinne tallentamani keraaminen soitin eli savipilli. Näitä tyypillisesti lasten käyttöön tai koristeeksi osoitettuja soittimia on Suomessa kutsuttu perinteisesti kukkopilliksi.
En kylläkään käytä tässä blogissa viimeksi mainittua nimitystä koska heh, pervoille enlanninkielisille nimi käännöksenä tarkoittaa ihan jotain muuta. Noh, olipa tuo nyt sitten savipilli, keraaminen pilli, kukkopilli tai ihan mikä tahansa, niin alkoi kiinnostaa se että mistä nämä soittimet ovat oikein saaneet alkunsa.
Ylipäätään huilu- tai pilllisoittimia ihmiskunnalla on ollut käytössään jo todella pitkän aikaa. Ensimmäiset huilut oli tehty onttoihin luihin reikiä kovertamalla. Luultavimmin jo muinaiset Neanderilaiset soittivat huilulla Euroopassa noin 50 000 vuotta sitten. Nykyihmiset soittivat huilulla Euroopassa myöhemmin, noin 40 000 vuotta sitten.
Nykyisten ihmisten esi-isien levitessä Afrikasta mammuttien perässä heillä oli luultavimmin huilut mukanaan. Jääkauden loppuvaiheissa oltiin edettty Aasiaan ja sieltä soittimet siirtyivät todennäköisesti ihmisten mukana Beringin salmen jääkantta tai maasiltaa pitkin uudelle mantereelle noin 16000 vuotta sitten.
Aasiassa alkoi neoliittinen aika noin 6000 eaa. Neoliittiseen kauteen liittyy vahvasti maatalouden vakiintuminen. Maanviljelyksen ja karjan kasvatukseen lisäksi käyttöön tuli uusi mullistava materiaali, keramiikka- eli saviesineet.
Keraamisten esineiden tuotantotavan edut tuntien voidaan hyvällä syyllä arvioida noihin aikoihin alkaneen ensimmäistä kertaa soittimien massatuotanto. Euroopassa vanhimmat neoliittisen ajan keraamiset puhallinsoittimet on ajoitettu 5650 eaa. Yksi varhaisia löytöjä on myös Runikista Kosovosta tavattu soitin. Kyseinen yksilö on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle eaa.
Aasiassa vanhimpia nykyään tiedossa oleva savesta poltettuja keraamisia puhallinsoittimia, ns. astiahuiluja on Kiinalainen Xun noin ajalta 4800–4200 eaa.
Onkohan jo tuolloin ollut kauppaverkostoja olemassa? Jos on ollut niin onko idea mennyt Euroopasta itään vai päin vastoin? Vai onko soittimia vain keksitty saman aikakauden aikana useammassa paikassa itsenäisesti?
Euroopassa on neoliittiselta aikakaudelta tavattu myös toisennäköisiä puhaltamalla soitettavia keraamisia soittimia. Eteläisestä Puolasta Kiełczewosta on löydetty keraaminen huilu. Soitin on hämmästyttävän yhdennäköinen myöhemmin ympäri Eurooppaa esiintyneiden ja esimerkiksi Suomessa tunnettujen savipillien kanssa.
Suomeen soittopelit ovat kulkeutuneet Karjalan kautta. Muolaassa sijaiteva Kyyrölä on kauan ollut tunnettu keramiikastaan. Muolaa on vanhaa Suomalais-Ugrien asuma-aluetta. Venäläiset ovat tulleet alueelle vasta joskus 800 jaa.
Oman savikukkoni tosiaan sain vuonna 1982. Olin neljätoista ikäinen ja osallistuin Nilsiän legendaariselle musiikkileirille. Leirillä valittiin hymypoika sekä -tyttö. Kukot jaettiin valituille muistoksi leiristä. Tässä soittopelissä on kolme ääniaukkoa mutta ne ovat vain koristeena eli feikkejä. Tällä koriste-esineellä voi siis "soittaa" vain yhtä nuottia hehee. Suomalaisten kotien kirjahyllyt lienevät täynnä samannäköisiä savikukkoja, eli tutusta esineestä on kyse.
Savikukko.
Luultavasti näitä lasten leluja on valmistettu läpi historian massatuotantona, mutta arvottomina niitä ei ole säilytelty jälkipolvien ihmeteltäväksi. Euroopasta on näin ollen olemassa vain hajanaisiahavaintoja löydetyistä soittimista rauta-ajan alusta aina 1800-luvulle asti.
-----------------------
Kerrotaan että vuonna 1853 eräs 17-vuotias Giuseppe Donati Budriosta lähellä Bolognaa työskenteli tiilentekijänä. Tuohon aikaan Euroopassa olivat lintujen muotoiset savifissiohuilut suosittuja lasten leluja. Niitä myytiin joka kylän markkinoilla. Huiluissa oli yksi tai kaksi sormen reikää. Unkari oli (cserépsíp, savipiippu) lelujen tuotannon suurmaa.
Donati alkoi kehitellä muutaman nuotin lelusta vakavasti otettavan instrumenttia ja nimesi lopputuloksen Ocarinaksi (kutsutaan nykyään "klassinen" ocarina). Ocarina (suomeksi Okariina) tulee sanasta ucaréṅna, joka Bolognesilan murteessa se tarkoittaa "pientä hanhea".
Donatin valmistamalla 10-reikäisellä okariinalla pystyttiin tuottamaan diatoninen asteikko. Giuseppe kehitteli sitten erikokoisia soittimia eri sävellajien toteuttamiseksi. Materiaalina hänellä oli poltettu lasittamaton savi eli terrakotta.
Donatin aloitettua soitintuotantonsa Budriossa perustettiin nopeasti okariinaorkesteri. Orkesterin eriskummallinen, ainutlaatuinen sointi kiinnosti yleisöä kovasti ja pian yhtye jo teki kiertueita Euroopassa. Okariinon suosio kasvoi, ja monet muutkin soitinrakentajat ryhtyivät valmistamaan soittimia. Budriosta kehittyi okariinakulttuurin keskus.
1900-luvun alussa alkoi Okariinojen Amerikan postimyynti. Suosittu soitin sai ulkomuotoon viittaavan humoristisen lempinimen "suloinen peruna" (sweet potato flute). Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain maavoimat otti okariinan käyttöön kohottaakseen miehistön moraalia. Soittimet oli valmistettu joko bakeliitista tai metallista.
1950-luvulla amerikkalaisissa kouluissa Okariina otettiin laajasti opetuskäyttöön. Muovisia soittimia kutsuttiin toneteiksi. Tiedä vaikka Elvis on opetellut musiikin perusteita tonetilla. Suomessa vastaavassa käyttötarkoituksessa olivat nokkahuilut.
Vuonna 1964 englantilainen matemaatikko John Taylor kehitti sormitusjärjestelmän, jonka avulla okarinalla pystyy soittamaan täyden kromaattisen oktaavin ainoastaan neljää reikää käyttämällä. Erikokoisten aukkojen ansiosta soittimella voi tuottaa eri yhdistelmiä 13 eri säveltä.
Lisäämällä 1 tai 2 pohjareikää saavutetaan lähes puolitoista oktaavia. Tämä nykyään yleistä sormitusta kutsutaan Englantilaiseksi järjestelmäksi. Sormitusta käytetään myös yleisesti riipusokarinoissa sekä monikammioisissa okariinoissa.
Latviassa soitin tunnetaan nimellä Molinukai. Saksassa soittimia sanotaan Gefäßflöte. Ruotsiin Okariinat (Lergök) ovat tulleet vasta 1700-luvulla Saksasta.
Tämä soititn on todellinen DIY-soitin. Sellaisen voi valmistaa joko perinteisellä mallilla tai uudemmalla tyylillä.
Julkaisimme pitkästä aikaa uutta tanssimusiikkia Pelipoikien kanssa.
Pelipojat pelittää edelleen!
Ensilevyni eli yhden kappaleen "sinkku" Nyt soi kitarain näki päivän valon reilut parikymmentä vuotta sitten vuonna 2000. Kolme vuotta myöhemmin julkaisin sitten ensimmäisen täyspitkän CD:n Kaunein sana. Levyn siivittämänä perustettiin Pelipojat-bändi. Toiminta bändin kanssa käynnistyi vahvasti, sillä jo vuoden kuluessa tulimme bändin kanssa tanssiorkestereiden suomenmestaruuskisoissa toiselle sijalle.
Pelipojat yhtye soitti toisella täyspitkällä levyllä Sileä kivi. Levy julkaistiin vuonna 2004. Osallistuimme pian levyn julkaisun jälkeen uudestaan kisoihin, mutta Kyösti Mäkimattila Varjokuva-orkestereineen nappasi tuolliin pitemmän korren. Jatkoimme sitten keikkaillen tanssipaikoissa ympäri Suomea. Vuosien saatossa kokoonpano uudistui.
Nykyään bändi on kotoisin Kuopiosta ja Siilinjärveltä. Laulun lisäksi soitan kappaleissa kitarat sekä maniskat. Arto Rissanen soittaa haitaria sekä koskettimia. Keikoilla Are laulaa myös sooloja sekä stemmoja. Tapani Toivanen soittaa rumpuja ja Tapsa laulaa lisäksi stemmoja. Jarmo Tiainen hoitaa bassottelun.
Minusta oikealle Tapani, Jarmo ja Are.
Viime keväänä sain tilaisuuden päästä levyttämään ennen julkaisematon Esa Niemisen ja Timo Jokisen biisi. Niin sitten päätettiin Pelipoikien kanssa että nyt tehdään pitkästä aikaa rehti tanssimusiikkitallenne.
Levylle tuli aloitusraidaksi “Sä kaunehin oot”. Toisena on Esa Niemisen ja Timo Jokisen biisi “En mä sille mitään voi”. Hankkeen myötä myös minulta alkoi tulla yllättäen pitkän tauon jälkeen uusia lauluja ja niinpä levyllä kuullaan“Yhdessä valssi” sekä “Isovaari” -humppa.
Levyn musiikki on aitoa luomua. Sitä ei ole jälkikäteen korjailtu eli manipuloitu sävelkorkeuden tai aika-arvojen suhteen. Kaikkineen tämä oli oikein hauska projekti!
Tämä 14.2.2024 päivitetty teksti on julkaistu alunperin 6.11.2019
Suurin joukko Suomalaisista miehistä kuuluu haploryhmään N-M231. Tuttavallisimmin porukkaa sanotaan Niilon pojiksi. Suomalaisista miehistä heitä on noin 60%. Määrällisesti yleisintä esiintyminen on Itä-Suomessa (90%). Nykytiedon mukaan alkukoti on ollut kauan sitten Afrikassa, josta nykysijoille siirtyminen on kestänyt seuraavat parisataatuhatta vuotta.
Nimityksellä viitataan kaikkien nykyään elävien miesten
varhaisimmin tunnettuun yhteiseen esi-isään katkeamattomassa isälinjassa.
Aatami ei ollut oman aikansa ainoa mies. On todennäköisintä, että samaan aikaan
oli useita muitakin miehiä. Muiden miesten sukupuu on vain päättynyt jossain vaiheessa
ennen nykyaikaa. Aatami on elänyt 200000-300000 vuotta sitten Afrikassa mahdollisesti nykyisen Botsvanan alueella koko ihmispopulaation ollessa ehkä 10000 henkeä. Suunnilleen näistä ajoista lähtien on
ollut olemassa anatomisesti nykyihmisiä.
A-L1085 (Y-DNA) on esiintynyt 140 000 - 300 000 vuotta sitten Keski-Luoteis-Afrikassa.
A-P305 (Y-DNA) on eriytynyt noin 161 300 vuotta sitten Afrikassa.
A1b (Y-DNA) Afrikka
BT (Y-DNA) on esiintynyt 150 000-145 000 vuotta sitten Afrikassa.
CT (Y-DNA) on vaikuttanut Afrikassa mahdollisesti pohjois-Afrikassa noin 100 000-70 000 vuotta sitten.
CF (Y-DNA) haploryhmä on muodostunut joskus 75 000 - 70 000 vuotta sitten Itä-Afrikassa.
Lähi-itä
F-M89 (Y-DNA) on vaikuttanut noin 44 000 vuotta sitten nykyisen Irakin-Iranin alueella. F-M89:llä on ollut veli, jonka jälkeläisiä tavataan nykyään Euraasiassa, Oseaniassa ja Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa:
- C-M130 (CF - C-M130) esiintyy nykyisin yleisimmin Kazakstanin, Mongolian, Venäjän Kaukoidän, Polynesian ja tiettyjen Australian ryhmien alkuperäiskansojen keskuudessa sekä kohtalaisen yleisesti Koreassa ja Manchuissa.
-C2-M217 (CF - C-M130 - C-M217) ryhmään kuuluu esimerkiksi suurin osa nyky-Mongoleista. Haploryhmä on yhdistetty mm. Tšingis-kaaniin.
matka FamilyTreeDNA Globetrekkerin mukaan.
GHIJK (Y-DNA) on esiintynyt noin 45 000 vuotta sitten Irakin-Iranin alueella.
HIJK (Y-DNA) on vaikuttanut noin 43 000 vuotta sitten Irakin-Iranin alueella.
IJK (Y-DNA) on muodostunut noin 42 000 vuotta sitten Irakin-Iranin alueella.
Etelä-Aasia
K-M9 (Y-DNA) haploryhmä on vaikuttanut noin 40 000 vuotta sitten nykyisen Bangladeshin rannikon maisemissa. K-M9:llä on ollut veli eli nykyään Euroopassa yleinen haploryhmä I-M438 (IJK - IJ - I-M170 - I-M438).
Tähän aikaan elivät viimeiset Neanderthalin ja Denisovan ihmiset ennen kuin ne kuolivat sukupuuttoon. Molempien jäänteitä on löytynyt tuolta ajoilta myös Altain vuoristosta Denisovan luolasta. Esi-isämme on saanut äitinsä kautta ripauksen Neanderthalin geeniä. Yhteisöillä on ollut jo tuolloin mahdollisesti alkukoiria.
K2 (Y-DNA) on elänyt noin 40 000 vuotta sitten nykyisen Bangladeshin rannikon seudulla.
K2a (Y-DNA) on eriytynyt noin 39 000 vuotta sitten esiintyen Etelä-Aasiassa. Hänellä on ollut kaksi veljeä:
K2a (Y-DNA) on elänyt noin 37 000 vuotta sitten Etelä-Aasiassa.
NO (Y-DNA) on muodostunut noin vuosina 36 000 nykyisen Hanoin maisemissa. Elettiin jääkauden aikaa ja liikuttiin alavilla mailla. Elanto tuli ryhmätyössä mammutteja metsästäen. Kulkua jatkettiin pitkin nykyisen Kiinan rannikkoa. Sivuutettiin sitten nykyisen Pekingin seudut. Mammutteja seuraten kierrettin nykyisen Mongolian ylänköalue vastapäivään. Lopulta saavuttiin Altai-vuoriston taakse nykyisen Taka-Baikalian maisemiin. Hetkessä tämä kehitys ei tapahtunut sillä itään päin siirtyminen kesti kaikkiaan kuudentoista tuhannen vuoden ajan
Nykyihmisten levittäytyminen viimeisellä jääkaudella.
Baikaljärvi
N-M231(Y-DNA) eli täällä Suomessa tutummin Niiloksi nimetty esi-isä haarautui omaksi haploryhmäkseen noin 20 000 vuotta ennen ajanlaskua Baikaljärven ympäristössä. Tuohon aikaan viimeisin jääkausi oli vielä voimissaan. Nämä pullonkaulojen sekä Dunkelin kaaviot selventävät haarautumista.
Ravinnon saannissa mammutit vähenivät koko ajan, joten tilalle tuli muuta suur-riistaa. Alkoi kilpilu resusseista muiden suur-riistaa hyödyntäneiden eläinten kuten susien kanssa. Yhdeksi tärkeimmistä asioista N-miesten elämään tästä eteenpäin (seuraavan 20 000 vuoden ajaksi nykypäiviin saakka) tulikin sopeutua elämään Borealisellahavumetsävyöhykkeellä.
Peräti seuraavien 17 000 vuoden ajan esi-isät pysyttelivät Baikaljärven ympärillä, (nykyisen eteläisen Suomen kokoisella alueella)! Ja mikäpäs siinä jos ruokaa oli yllin kyllin ja sai elää rauhassa.
Havumetsävyöhyke on kapea nauhamainen vyöhyke jossa viihtyvistä eläimistä yhdeksi tärkeimmäksi saaliseläimeksi muodostui hirvi.
Kalastaja-keräilijäyhteisössä perheisiin syntyi suhteellisen vähän lapsia, vain 3-4 lasta. Sisarusten keskinäinen ikäero oli vähintään neljä vuotta koska seuraavan sisaren aika oli vasta suhteellisen pitkän vieroittamisen jälkeen. Lapsista pidettiin hyvää huolta ja rankaiseminen sekä kurittaminen olivat varsin harvinaisia. Ankarista oloista johtuen lapsikolleisuus yhteisöissä oli suurta, jopa 50%.
N-L 735 (Y-DNA) haploryhmä haarautui Baikaljärveä ympäröivällä alueella 16 000 vuotta ennen ajanlaskua. Tähän aikaan alueella syntyi kautta aikain ensimmäinen vaaleahiuksinen tyttölapsi, jolla oli luultavasti myös vaalea iho! Tuolta ajalta eteenpäin on myös N-miehet tunnistettu vaaleista (blondit) hiuksista ja helposti auringossa palavasta ihosta.
Vaalea tyttö. Kuva: Pixabay
N-F1206 (Y-DNA) on arvioitu erkaantuneen omaksi haploryhmäkseen noin 15 900 vuotta ennen ajanlaskua. Yhteisöllä oli koiria. On mahdollista että ne olivat nykyisen pystykorvankantamuotoa.
N-L729 (Y-DNA) haarautui Baikalilta länteen noin 15 500 vuotta ennen ajanlaskua. Tähän aikaan eläneillä esi-isillä oli käytössään puuidolit.
N-P105 (Y-DNA) on eriytynyt 10 500 vuotta ennen ajanlaskua Baikalin länsipuolella. Eteläpuolella oli Altain vuoristo. Tuohon aikaan viimeisimmän jääkauden sulamisvaihe lähestyi jo nykyisen Suomen alueita ja pian siellä ensimmäiset asukkaat jo kalastivat.
N-Tat (Y-DNA) vaikutti Baikalin ja Uralin välisellä alueella noin 10 000 vuotta ennen ajanlaskua.
Mahdollisesti jo näihin aikoihin olivat käytössä jonkinlaisia hikimajoja eli protosaunoja eli saunan esiasteita.
Lähes kaikki haploryhmän Y-dna N jäsenet pohjoisen Euraasian populaatioiden joukossa palautuvat joko haploryhmän N-Tat tai haploryhmän N-P43 alaklaadeihin.
Esi-isien lisäksi myös valtaosa Saamelaisisten miesten N-haploryhmän esi-isistä lukeutuu N-Tat ryhmään. Nyttemmin jo hieman vanhahtavan artikkelin mukaan nyky ajan Saamelaisten miesten geenit jakaantuisivat seuraavasti: N3 53%, I 30% ja R 17% (Huom! N-Tat haploryhmä tunnettiin aiemmin nimellä N3).
N-F1419(Y-DNA)on eriytynyt noin 9 000 vuotta ennen ajanlaskua. Taajuus on noin 60% nykyisten Suomalaisten keskuudessa ja noin 40% latvialaisten, liettualaisten ja 35% virolaisten keskuudessa. Itä-Suomessa jopa seitsämän kymmenestä miehestä edustaa tätä haploa.
N-839 (Y-DNA) on vaikuttanut Baikalin ja Uralin välisellä alueella 6 500 vuotta ennen ajanlaskua. Tuon ajan ihmisistä on jäänyt Baikalin alueen arkeologeille paljon tutkittavaa, kuten hautoja.
Kitoi-kulttuuri
N-L708(Y-DNA) eli Baikalin ja Uralin välisellä alueella, noin 6 000 vuotta ennen ajanlaskua Kitoi-kulttuurissa. Kitoi-kulttuuri oli hämmästyttävän kehittynyttä elämänpiiriltään ja hautausmaineen. Hautaukseen liittyi punaokra.
Pääosa Kitoi-kulttuurin ruoasta tuli kalastuksesta. Tuolloin ilmestyivät ensimmäistä kertaa saviastiat ja kehittyneet kalastustarvikkeet. Nopean kehityspyrähdyksen ottaneisiin kalastustarvikkeisiin kuuluivat esimerkiksi verkot, kalapadot, aidat, koripyydykset, harppuunat ja koukut. Kitoi-ihmisillä oli käytössään myös tehokkaat metsästysjouset. Kalastuksen ohella harjoitettiin metsästämistä. Pronssintuotano sai alkunsa myöhemmin näillä seuduilla.
Suksien on arveltu tulleen käyttöön viimeistään näihin aikoihin. Hiihtämisen ja suksien alkuperä aiheuttaa edelleen paljon keskustelua.
Viisi sataa vuotta myöhemmin Moskovan pohjoispuolella Dubna-joen rannoilla eli samaisen kulttuurin N porukkaa. Heidän käyttämäsä teknisesti monimutkaiset nuotat ja ansat ovat vanhimpia Euroopassa. Kalastusvälineinä heillä oli koukkuja, harppuunoita, painoja, verkon kellukkeita. Heillä oli verkkojen valmistukseen ja korjaukseen tarkoitettuja neuloja sekä kalojen mittaamiseen ja puhdistamiseen hirven kylkiluista valmistettuja välineitä. Vuodenkierron mukaan he kalastivat kevättalvesta sekä alkukesästä. Kesällä sitten metsästettiin. Apuna metsästyksessä oli koiria. Loppukesästä ja syksyllä kerättiin metsämarjoja. Talviaikana taas metsästettiin.
N-M2005 (Y-DNA) vaikuttiBaikalin seudulla noin 4 500 vuotta ennen ajanlaskua. Tuolloin alueella elänyttä väkeä on kutsuttu nimellä ns. läntisen vaiheen joukko (Western Steppe Herders). Etelän puolen naapurustossa aroilla vallitsi paimenkulttuuri. Heillä oli käytössään kesytetyt hevoset.
N-CTS9239 (Y-DNA) haarautui Baikalin maisemissa noin 4 400 vuotta ennen ajanlaskua. Tämä esi-isä eli Isakovo- Serovo kulttuurissa. Heillä oli käytössää kalastaja-metsästäjä-keräilijä kulttuurissa edistyksellisesti saviastiat ja hautausmaat. Hän kalasti ja metsästi Angara-joella ja Angaran laaksossa.
Pohjoisen puolen naapurustossa Baikalin pohjoispuolella eli Ymyyakhtakh-klaaniyhteisö (joka oli myös N-haploryhmää). Klaani eli valtavavien Lena- ja Yenisei-jokien alueella. Joet saivat vetensä Baikaljärvestä sekä ympäröiviltä valuma-alueilta. Nykyään klaanin jälkipolvet tunnetaan Yukaghir nimellä.
N-L1026 (Y-DNA)eli noin 3800 vuotta ennen ajanlaskua Baikalin ja Uralin välisellä alueella.
(Myöhemmin vaikuttaneen legendaarisen Rurikin dynastiansa kanssa meillä on yhteinen esi-isä N-L1026, joten tunnettuja sukulaisia siis löytyy heh. Saman lähteen mukaan myös Liettualaisen Gediminids- ja Puolassa merkittävä Jagiellonian dynastian kanssa meillä on yhteinen kantaisä L-1026. Tuon aikaisia historiallisia geeninäytteitä on toistaiseksi olemassa vähänlaisesti, aikaa myöten kattavuus paranee, joskin esimerkiksi happamassa maaperässä orgaaninen aines häviää tuhannessa vuodessa).
Altai-vuoristo
N-CTS6967 (Y-DNA) on muodostunut noin 3 000 vuotta ennen ajanlaskua Baikalin ja Uralin välisellä alueella Altai-vuoriston tuntumassa. Näihin aikoihin päättyi peräti 17 000 vuotta kestänyt yhtäjaksoinen asutusvaihe Baikalin alueella ja alkoi liike länteen. Esi-isiemme lähtiessä liikkeelle pohjoisesta saapui tilalle Glazkov-kulttuuri. Glazkovinaineellinen kulttuuri oli edistynyttä.
Luultavasti suuntaa ohjasi havumetsävyöhykkeestä tuttu elinpiiri, Irtysh- ja Ob-jokireitit sekä riista- ja kauppakontaktit. Hirvet olivat tärkeä motiivi uusille asuinpaikoille siirtymiseen. Etenemisen pääsuunnaksi tuli siten länsi ja luode.
Siirtymäjakso kesti kaikkiaan kolmen tuhannen vuoden ajan. Tuossa vaiheessa Altai-vuorella oli louhittu Kuparia jo pitkän aikaa. Näihin aikoihin vuorilla käynnistyi Seima-Turbino kulttuuri.
Kulttuuriin liittyy eräs merkittävä keksintö, tinapronssi. Pronssikauden sanotaan alkaneen varsineisesti tinapronssista. Taidokkasti valmistetuista pronssiaseista ja muista esineistä tuli nopeasti yleellisyystuotteita ja kauppatavaroita.
Seima-Turbino kulttuurin eteneminen
N-CTS6967:n naapurustossa havumetsävyhykkeen eteläpuolella Kaspian aroilla vaikutti paimentolaiskulttuuri, jonka kanssa oltiin tiiiviisti vuorovaikutuksessa koko siirtymävaiheen ajan.
Tutkittaessa ensimmäisiä pronssia tuottaneita paikkoja Altai-vuoristossa on todettu kuudestatoista yksilön joukon olevan syntyperältään eri alueiden indoiraninkielisistä paimentajista sekä N haploryhmän henkilöistä!
Näihin aikoihin Altailla alkoi myös kalliotaide. Kalliomaalauksissa on käytetty lukuisasti eri kuva-aiheita kuten esimerkiksi hevosia, ratsastajia, metsästäjiä, hirviä ja poroja.
Länsi- ja Keski-Siperiaan Seima-Turbinon metallurgian kehittyneet pronssivalutekniikat levisivät Altailta Uralille ja Euraasian valtavalle pohjoiselle alueelle uskomattoman nopeasti. N-haploryhmän keskinäinen sukulais- ja kauppayhteyksien ylläpitäminen, talven matkustuskeinot ja muuttoliike olivat tärkeitä Seima-Turbinon aineellisen kulttuurin leviämiseen havumetsävyöhykkeellä.
Pontik-Kaspian arolta liikkeelle lähtenyt indoeurooppalainen kulttuuri laajeni Eurooppaan havumetsävyöhykkeen eteläpuolella. Merkittävänä tekijänä laajenmiseen oli paimenten käyttöönsä kesyttämillä hevosilla. Avomaastossa liikkuneet härät vetivät perässään pyörävaunuja. On mahdollista että kulttuurivaihdon myötä he omaksuivat tuolloin saunan (Hammam) idean.
Arojen hevoslauma.
Tästä eteenpäin Jamnojen kohtaamilta kansoilta vaihtui aina puhutun kielen lisäksi osittain myös miesten geenit. On huomattavaa että seuraavan kahden tuhannen vuoden aikana muutos tapahtui kaikkialla muualla paitsi Suomalais-Ugreilla! Saimme heiltä kuitenkin joitain lainasanoja kuten mehiläinen ja porsas sekä kaupankäyntiin viittaava lukusana sata.
Kun havumetsävyöhykkeellä haluttiin siirtyä talvella nopeasti paikasta toiseen ihmiset liikkuivat jokien jääkansia pitkin, koska reitit olivat tuttuja sekä sekä helpoimmin kuljettavissa. Retket tehtiin silloin joko koiravaljakoilla tai porojen vetämien rekien avulla. 20 poron vetämä reki eteni päivän aikana 20–25 kilometriä. Poroissa oli myös se etu että ne löysivät tarvitsemansa ruoan itse.
Koiria jalostettiin metsästykseen tai rekikoiraksi. Yhdellä 5–7 rekikoiran valjakolla saattoi edetä päivän aikana kuormattuna 70–80 km ja ilman lastia 150–180 km. Valjakko kuluttaa 10 –14 kg tuoretta kalaa päivässä. Nykyajan kestävyysvaljakkokilpailussa valjakoilla kuljetaan jopa 1800 km:n matka 10-11 päivän aikana!
Joet jossa oli runsaasti kalaa koirien syötäväksi sanottiin olevan "koirajokia". Tällaisia jokia olivat esimerkiksi pohjoisen Olenyok-, Yana-, Indigirka- ja Kolymajoki. Sellaiset joet, joissa ei ollut kalaa tai ne eivät riittäneet koirien ruokkimiseen kutsuttiin "peurajoiksi". Niiden jokien varsilla liikuttiin poroilla. Rekikoirat ja porot eivät voineet liikkua samoilla alueilla koska Saamelaiset pitivät koiria suurena haitana toimeentulolleen.
Esi-isät liikkuivat siis Irtysh-jokea pitkin länteen, se yksi Ob-joen haara. Matkaa jatkettiin edelleen Ob-jokea. Ob-joki on yksi Siperian ja Aasian pisimmistä joista. Se päättyy Uralin vuoristoon.
N-CTS3103 (Y-DNA) muodostui noin 2 500 vuotta ennen ajanlaskua Ural-vuoriston seudulla. On esitetty että tämän henkilön jälkipolvien mukana nykyiseen Suomeen tuli ugrilainen kieli.
Uralilta on löydetty Kama-joen läheltä Kolva- ja Vishera-jokien varsilta kalliotaidetta. Ne esittävät eläimiä, ihmisiä sekä erilaisista geometrisia hahmoja. Eläinkuvissa pääosissa ovat usein hirvet, kauriiit ja porot. Lintuja edustavat usein vesilinnut, pääasiassa joutsenet. Muut eläimet kuvaavat käärmeitä ja karhuja.
Osoituksena läheisestä vuorovaikutuksesta saatiin nykyiseen suomenkieleen Iranilaisperäistä eläinsanastoa: udar (utare), varsa, vasa, vasikka ja tiine. Henkisiä asioita jumala, taivas, marras sekä syntyä, arvo, taivas. Tuolta on myös karjan hoitoon liittyvä piimä.
Uralilla louhittiin kuparia ja näihin aikoihin siellä ryhdyttiin tuottamaan myös pronssia.
N-Z1936 (Y-DNA)vaikutti Uralilla noin 2400 vuotta ennen ajanlaskua. N-Z1936:lla oli kaksi veljeä:
-Ensimmäisen veli jatkoi pohjoiseen. Hänestä alkoi ensimmäinen N-Saamelaisten haara nykyisen Muurmanskin alueella (Bolshoy Oleni Ostrov 4). Muuttaja otti mukaan ehkä pronssitikarin, rumpunsa ja kesyttämänsä poron ja/tai hevosen.
-Toisen veljen haarasta tulivat ensimmäiset Unkarin N-miehet.
N-CTS1223 (Y-DNA) vaikutti noin 2300 vuotta ennen ajanlaskua. Myös tästä esi-isästä jakautui myöhemmin Unkarissa vaikuttanut haara (Sárrétudvari 5 ja Püspökladány 95. Nykypäivinä Unkarin N-sukuhaarat ovat hiipuneet käytännössä olemattomiin. Geenien häipymisestä huolimatta nykyisen Unkarin kieli on säilynyt ugrilaisena kielenä.
Ilmiö on tullut luultavimmin suojelija-asiakasjärjestelmästä (Patron–Client Systems). Suojelija-asiakasjärjestelmässä asiakas on kuningas myös sanan varsinaisessa merkityksessä. Suojelija-asiakas järjestelyjä on esiintynyt kautta historian. Ilmiötä esiintyy erityisesti nopeiden yhteiskunnallisten murrosten, kuten suurten teknisten edistysaskelten yhteydessä. Ketterän luonteensa ansiosta Patron–Client Systeemi on usein esivaihe siirryttäessä monarkiaan.
Unkariin muuttaneilla N-miehillä oli kovasti haluttuja resursseja. Niitä olivat edistykselliset pronssiaseet, (Euroopassa elettiin vielä kivikautta) hevoset, meripihkakauppa, turkisten maahantuonti sekä liuta vaaleita tyttäriä. Tämä joukko tarvitsi suojelua. Sitä oli saatavilla suurilta sotapäälliköiltä spivaa palkkiota vastaan. Näin syntyi hallitsija- sekä sotilasluokka. Vahvojen ja taitavien soturipäälliköiden uskollisuus oli ostettavissa erilaisilla etuuksilla. Symbioosi oli toimiva niin kauan kuin järjestelmässä säilyi tasapaino. Johtajaluokan kielestä tuli alueen kieli.
Indoeurooppaliset kielet valloittivat paljon tehokkaammin koko Euroopan vastaavalla suojelija-asiakasjärjestelmällä. Suomalaisugrit olivat siis ainoa joukko Euroopassa, joka pystyi tarjoamaan vaihtoehdon Indo-Iranilaisille kielille.
Nykyisen Saksan - Tsekin maisemista Erzgebirgen malmivuorilta löytyi harvinaista ja pronssin valmistamisessa erittäin haluttua tinaa. Malmivuorilta johtaa Zschopau-joki pohjanlahteen. Suuresti kasvaneen kaupankäynnin tarpeita varten tehtiin vesillä liikkumista varten uusi keksintö.
Aiemmin käytössä olleiden ruuhien, kanoottien ja kajakkien tilalle tuli uusi "ommeltujen" limisaumaisten veneiden idea. Ensimmäiset tunnetut limisaumaiset veneet ovat ajalta noin 2500 eaa Khufu-laiva Egyptissä sekä hopeinen vene Urin kaupungissa Mesopoamiassa. Idea laajeneni nopeasti ympäri Eurooppaa.
Permin kulttuuri
N-CTS9925 (Y-DNA) Suomalais-Ugrilaisen haploryhmän mahdollinen muodostumispaikka on Uralilta länteen noin 2000 vuotta ennen ajanlaskua Permin seudulla. Perm sijaitsee Kama-joen varrella, joka puolestaan on yksi Volgan suurimmista sivuhaaroista.
Nykyään seudulla vaikuttavat Suomalais-Ugrilaiset Udmurdit. Tuohon aikaan Kama-joen laaksossa vallitsi Abashevo-kulttuuri.
Noihin aikoihin vaikuttaneen Mesopotamian alueelta levisi muutakin kuin aiemmin keksitty pyörä, kesytetyt hevoset ja karjanhoito. Kulovalkean tavoin uusi musiikkiväline, eli kielisoitin Qanun valloitti sydämet (Qanun oli innoituksensa MesopotamialaisestaUrin lyyrasta). Suomeen edenneiden Ugrien sanastossa soitin sai muodon ja nimen Kantele. Shamaanista tuli tietomies, tietäjä iänikuinen, joka tiesi kaikkien asioiden juuren. Asioiden alun tietäminen antoi tietomies Väinämöiselle supervoiman. Rumpu vaihtui kanteleeseen.
Suomalaisugrit ottivat omakseen myös uusia ruoka-aineita. Kaakkois-Aasiassa luontaisena kasvava tattari-, länsi-Aasiassa kasvanut nauris- sekä tuhansia vuosia aiemmin domestikoitunutohra ilmaantuivat ruokavalioon viimeistään näihin aikoihin. Hunajan keräämisestä tuli suunnitelmallista.
Näihin aikoihin aloitettiin tinan louhiminenEnglannissa Doverissa. Pronssin valmistettavaksi tarvittavaa tinaa saatiin nyt Altai-vuorilta, Malmivuorilta sekä Doverista. Todiste tuon aikaisista kauppayhteyksistä on Saksasta löytynyt nebran taivaslevy. Kauppayhteyksien kulkuneuvona käytettiin ommeltavia limisaumaisia veneitä. Euroopan vanhin tämän mallin vene on löydetty Doverista (1500 ekr.).
N-CTS2733 (Y-DNA) on muodostunut Volgan varrella ehkäpä nykyisen Kazan maisemissa 1500 vuotta ennen ajanlaskua. Hänen kaksi poikaa jatkoivat seuraavasti:
- VL29 jatkoi itämerta länteen nykyisen Baltian suuntaan. Nykyään N-VL29 on erityisen yleinen liettualaisten ja latvialaisten keskuudessa.
- Z1925 jälkeläiset Äänisen - Laatokan kautta nykyisen Suomen suuntaan.
N-CTS2733:n jälkipolvista vaikutti nykyisen Moskovan seudulla Suomalais-Ugrilainen Dyakovon kultturi. Dyakovon kulttuurissa vainajat asuivat tuhkauurnissa puoliksi maan alle rakennetuissa "kuolleiden taloissa" ja siksi heistä on nykypäivänä saatavilla vähän historiallista geeniaineistoa.
Valkeajärven seudulla (Pixabay, Victoria_Borodinova)
N-Z1925 (Y-DNA) eriytyi myöhäisellä pronssikaudella 700 vuotta ennen ajanlaskua nykyisen Volgan varrella. Talot rakennettiin hirsipuusta. Ananyino-kulttuurin talous perustui metallin työstämiseen, metsästykseen, karjankasvatukseen, kalastukseen ja keräilyyn. Viimeistään näihin aikoihin tällä seudulle levisi Turkkilaisten mukana luultavimmin Kaukasuksen alueella kehittyi rautakausi, joka mullisti elämänpiirin pysyvästi.
N-Z1926 (Y-DNA) on vaikuttanut noin 600 vuotta ennen ajanlaskua.
N-CTS1737 (Y-DNA) on vaikuttanutrunsaat 400 vuotta ennen ajanlaskua. Historiallisia geeninäytteitä aikalaisista sukulaismiehistä on tavattu myös Viron seudulta sekä Unkarista.
Laatokka
N-Z1933 (Y-DNA)on nykyisten Savolaisten ja Karjalaisten N-miesten yhteinen esi-isä vaikuttaen Äänisen - Laatokan alueella noin 400 vuotta ennen ajanlaskua. N-Z1933 on myös Vesku Loirin esi-isä.
Aunuksesta on saatu pronssissa tarvittavaa kuparia. Siihen aikaaan riista- ja kalarikkaat seudut ovat epäilemättä houkutelleet maisemiensa lisäksi tulijoita jäämään pysyvästi asumaan.
HS:n artikkelissa kerrotaan: ”Suomeen saapuneet N-miehet lienevät olleet tämän aikakauden eliittiä. He toivat uuden kielen, (oliko se kenties kansasuomi vai kantasaame) ja aika lailla vaihtoivat kulttuuria sekä isälinjat.”
Pronssin ja kuparin kysyntä muuttui nopeasti uuden innovaation raudan tulon myötä. Rauta oli paljon vahvempaa, halvempaa ja sitä pystyttiin tuottamaan paikallisesta järvimalmista. Niin rauta korvasi pronssin lyhyellä siirtymäajalla. Tämä saattoi osaltaan ajaaAnaninokulttuurin tekijöitä perinteisen kuparin ja pronssintuotantoalueelta liikkeelle uuden raaka-aineen perään.
Äänisen kautta pääsi Vienanmerelle ja sieltä Nuorttijoen vesistöjä pitkin Savukoskelle, josta on tavattu Suomen ensimmäiset rautaesineet vuosina 600 - 800 ennen ajanlaskua.
N-Z1933:llä on ollut tuolloin pronssikauden lopussa kaksi poikaa: - N-CTS4329 tavataan nykyään yleisesti Savossa. - VL62 on runsastunut voimakkaimmin nykyisen Pohjois-Karjalaan aluella.
Pysyvien pakkasten tultua lihat jäädytettiin. Kevät-talvella jääpuikkojen alkaessa ilmestyessä räystäälle lihat otettiin ulos ahavaan riipumaan kuukauden ajaksi. Kalaa ja riistanlihaa käsiteltiin näin kuivalihaksi, ja ne saatiin kestämään kuukausia pilaantumatta aina seuraaville pakkasille asti. Valmista kuivalihaa säilytytettiin niliaitassa, koska säilyttämiseen riittää kuiva ja auringon valolta sekä eläimiltä suojattu tila. Kalaverkot punottiin niinistä jota sai esimerkiksi metsälehmuksesta.
Niukasti käytettävissä ollut suola tuli jokireittejä pitkin Permin alueelta esi-isien mailta. Suolaa tarvittiinkin lähinnä ohrarieskan leipomisessa. Makea tuli ainoastaan hunajasta. Marjoja kuten puolukkaa ja karpaloita säilöttiin myös talven varalle. Säilöminen talven yli onnistui helposti ilman nykyajan lisäaineita.
Hunajan avulla tehtiin myös alkoholipitoista simaa. Valmistuksen onnistuimisen kannalta parasta aikaa oli nykyisen vapun seutu. Sima tarkoitti oli tuohon aikaan samaa kuin nykyään hunajaviini. Oluen valmistuksessa tarvittiin villihiivaa ja sen alku oltiin saatu lähimetsästä. Perunaa ei esimerkiksi ollut ollenkaan, rasvaa se minkä riistasta sai ja ohraa oli saatavilla päivän puuron sekä rieskapalasen tarpeiksi. Pääpiirteissään elämänmeno oli samantyyppistä seuraavan kahden tuhannen ajan.
N-CTS4329 (Y-DNA) on elänyt noin 200 ennen ajanlaskun alkua Laatokan Karjalassa ja Saimaan välisellä alueella. Tuolloin alueella elettiin todennäköisesti rinnakkain kantasaamelaisen kanssa omissa yhteisöissään.
N-CTS8565 (Y-DNA)esiintyy Laatokan - Päijänteen välisellä alueella ajanlaskun aikoihin.
N-CTS125466 (Y-DNA) esiintyy Laatokan - Päijänteen välisellä alueella ajanlaskun aikoihin.
N-Z4998 (Y-DNA)runsastuu sisäsuomessa 200 jaa. ainakin 11 jälkeläislinjaan. N-ryhmän runsastumiseen vaikuttaa osaltaan menestyksekäs kaskiviljelykulttuuri. N-Z4998 On myös Andy MacCoyn esi-isä.
N-CTS3223 (Y-DNA) on esiintynyt Karjalassa ja Etelä-Savossa kansanvaellusajalla 400 jaa. runsaana Samaan aikaan lännessä on runsastunut I1-L258 ja itäpuolella N-VL62:n alaryhmät. Maanviljely vakiintui ja Suomen kieli syrjäytti Saamen eteläisessä Suomessa. Uutuutena alettiin viljellä ruista ja valmistaa ohrasta sahtia. Ruisleivän juurta säilytettiin huolella läpi vuoden. Härkäpapua alettiin viljellä viimeistään näihin aikoihin. N-CTS3223 on myös Mika Häkkisen, Kari Tapion, Dannyn ja Eino Leinon esi-isä.
Mikkeli
N-Z5892 (Y-DNA) erkaantui 500 jaa. tai viikinkiajan kynnyksellä. Tämä haploryhmä on sisarhaplojaan suppeampi. Ryhmä vaikutti Päijänteen itäpuolella Savossa eli nykyisen Mikkelin ympäristössä. Noihin aikoihin nykyisen Mikkelin seudulla vaikutti verrattaen vauras talonpoikais-metsästäjä-keräilijäkulttuurin yhteisö. N-Z5892 (Y-DNA) on myösHannes Kolehmaisen esi-isä.
Vuodesta 500 jaa. eteenpäin minulla on tällä hetkellä dnan ryhmittelytiedoissa noin tuhannen vuoden aukko seuraavaan isän-isään. Tulevaisuudessa ihmisten tieto omista juuristaan lisääntyy ja kuva selkeytyy kun he vain teettäisivät itselleen enemmän dna-testejä (Big Y 700).
700-luvulla nykyisen keski-Euroopan suunnasta laajenivat kosketukseen Suomalais-Ugrien asuttamien alueiden kanssa maatalouskultturissa eläneet slaavit. Slaavit runsastuivat räjähdysmäisen nopeasti. Heillä oli käytössään erittäin tehokas, mutta luontoa rankasti kuluttava kaskivieljelytekniikka.
Kaskeaminen perustui puhtaasti metsän polttamiseen. Paikallaan pysyvään viljelyteknikkaan verrattuna metsää polttamalla oli mahdollista saada jopa 14-kertainen sato! Kaskeaminen vaati runsaasti työvoimaa, joten runsaan viljasadon saamiseksi tuli harjoittaa ahkerasti myös pirttiviljelyä.
Kaskemisen avulla laajenevat slaavikyläyhteisöt levisivät määräenemmistöisen musertavalla ylivoimalla asuttamaan lopulta koko nykyisen Venäjän aluetta. Slaavit omaksuivat Suomalais-Ugreilta saunan, kanteleen, tattarin, ja nauriin. Slaaveilta puolestaan lainautui suomen kieleen pari sanaa: raja, ruoska ja pappi. Nämä ilmentävätkin hyvin vuosisataista kanssakäymistä tästä eteenpäin.
Osa Suomalais-Ugreista omaksui kaskiviljelytekniikan. Niin Karjalais-Savolainen asutus levisi rusastuen Itä-Päijänteelle eli nykyisen Mikkelin seudulle. Päijänteen länsipuolelle olivat lännestä levittäytyneet Hämäläiset.
Tuhat luvulle tultaessa keksitiin huhtakaskitekniikka. Tämän tekniikan myötä alkoi Pohjoisen havumetsävyöhykkeen tehohyödyntäminen. Savolainen asutus alkoi runsastua nopeasti ja eteni kohti nykyistä Pohjois-Savoa. Lopulta asutus laajeni itäsuomalaisella kielialueella Savolaiskiilana tunnetulle murrealueelle.
Nykyään ikiaikaisina pidetyt savolaiset sukunimet alkoivat muodostua 1200-1300 luvulla Päijänteen itäpuolella eli nykyisen Mikkelin ympäristössä samalla kun Ruotsien Kruunun vaikutus alueella kasvoi. Tuolloin ihmiset tunnettiin usein etunimen lisäksi korko-, kölli-, eli liikanimestä. Korkonimen saattoi saada kantajaansa kuvailevasta kommelluksesta, ominaisuudesta, asuinpaikasta, harrastuksesta tai sanaväännöksestä, esimerkkinä Pentti Pentikkä. Kölli-peitenimikulttuuria Suomessa on harrastettu nykypäiviin asti.
Huhtakaskikulttuurissa muodostui sukukunnittain pikkuhiljaa asuinpaikkaa pohjoisen suuntaan vaihtavia ja erämaita viljelyyn valjastavia suurperhekuntia. Perheen pää oli uudisasukastilan isäntä jolla liuta lapsia, vävyjä, miniöitä ja lapsenlapsia. Parhaille kasvupaikoille perustettiin eränkäyntipaikkojen tuntumaan uusia kaskipalstoja.
Vuonna 1323 sovitussa rauhassa Novgorod salli Ruotsien alkaa verottaa Savilaxea. Se on ensimäinen kerta kun Savo mainitaan kirjallisissa lähteissä. Ruotsinkieliset kirjurit toivat vaihtelevuutta kirjaamisiin.
Uudisasukkaat etenivät vesireittejä pitkin. Palstat tunnettiin raivaajansa mukaan. Kruunun tullessa osille se oli kiinnostunut kuulemaan kuka viljelee mitäkin palstaa. Edellä mainitun köllin esimerkin mukaisesti palstaa viljeli Pentti Pentikkänen. Koska nimeämisissä- ja niiden kirjoittamisessa oli alussa paljon vaihtelevuutta, edellisen poika saattoi olla Antti Pentikkäinen. Tämän poika taas Paavo Pentikäinen. Näin sukunimet ja niiden kirjoitusmuodot vakiintuivat vähän kerrassaan.
Sukunimet Savossa alkoivat vakiintua verotuksen tarkentuessa 1500-luvulle tultaessa. Vanhin maakirja löytyy vuodelta 1541, jossa mainittuja sukunimiä nykyään pidetään vanhimpana savolaisina sukuniminä. Maakirjan jälkeen savossa muodostui myös uusia sukunimiä. Nuijasodan talonpoikaisjohtaja Esko Pietarinpoika Uttermarkin on sukulainen 1600-luvun taitteesta.
Myöhemmin savolaiset veivät menestyksekkään huhtakaskitekniikan myös Ruotsiin.
Nykypäivän Suomalaista noin 60% isälinja on N haploryhmää. Itä-Suomessa osuus on jopa 90%.
Sain selville teettämästäni Big Y dna-testistä että kuulun Suomessa yleiseen N-Z5892 haploryhmään.
.jpg)
_with_their_approximate_rangesr.png)
.jpg)
